Joskus on kiva vain lähteä kävelylle mettään. Iman että on tarkoitus kerätä sieniä tai marjoja. Nauttia vain hiljaisuudesta ja huppasta mettässä ilman päämäärää. Sää oli tihkusateista mutta ei se haitannu ollenkaan. Ja mikä parasta ei ollu yhtään hirvikärpästä kiusana.

Maasto meillä on kallioista. On alamäkeä ja ylämäkeä. Mutta siinä kunto nousee kun rinteitä pitkin kapuaa. Tosin nyt kun satoi vettä kalliot oli tosi liukkaita. Sammal oli irti kalliosta. Mutta turvallisesti vaarin kanssa mennä hupsuteltiin.,

Hiljaahan me ei osata olla. Puhua pulpateltiin niitä näitä. Välillä täreämpi- ja välillä vähän täreämpiä juttuja. Välilä oli vain ihan istua ja kuunnella hiljaisuutta.

Ei ollu tarkoitus kerätä mitään. Mutta kyllähän lippalakki täytty suppiksista. Eihän niitä sinne mettäänkään voinu jättää.

Tikka oli joskus tehny hienon pesäkolon, mutta aika oli tehny tehtävänsä. Ei tuossa enään pitkään aikaan ole voinu tikka asustella. Mutta jotain kaunista siinä silti oli. 

Ilman kiirettä kun huppastelee, niin malttaa ihastella vähän näkymiä. Noita pieniäkin asioita. .

Mutta kumma se vain on, että aina se vaisto rannallekkin ajaa. Taukoa on kiva pitää rannalla. Tosin samalla katottiin veneen kunto. Poistettiin sadevesi ja pudonneet lehdet. 

Syksy näkyi jo järvelläkin. Mutta veden pinta on todella alhaalla tähän aikaan vuodesta. Yleensä tuo pieni saareke on lähes kokonaan vedenpeitossa. Vaan nyt näkyy kivetkin ympärillä.