Kun puutarhassa ei tapahdu mitään. Niin täytyy muistella vanhoja ja suunnitella uutta.

Ruusut ovat vaarin suosikkeja ja lähes kaikki myös hänen hankkimiaan. Tykkään itsekkin niistä ja onneksi ne on viihtyneet pihassamme.

Nimet olen tyystin unohtanu, mutta tokko tuolla niin suurta väliä onkaan. Itse kukinta on meille tärkeintä.

Köynnösruusuja on vain yksi, mutta sitkin komeimmin on kukkinu. Toivottavasti selviää tästäkin oudosta talvesta.

Nämä kaunottaret on kyllä omiakin suosikkeja. Kukkia tulee kesässään vain 1-3 mutta sitäkin kauniimpia.

Äitienpäiväruusut kukkivat vuodesta toiseen.

Tämä keltainen kaunotar on jaksanut ilahduttaa kukinnallaan jo muutaman vuoden.

Miniruusut on liljapenkissä myös viihtyneet hyvin.

Maanpeiteruusuista tykkään lisänä kukkapenkisä. Viheliäisen piikikkäitä kyllä kitkiessä. Nää on tullut sisareltani. Leikkaamalla pysyvät hyvin kurissa.

Mutta kun ovat täynnä kukkasia on ne vain niin ihania.

Tänän pensaan vaari osti 2011. Kukkii tosi kauniisti vuodeata toiseen, jos vain ei ole sadetta. Kerrannaiset kukat ei kestä vettä.

 

Tämä valkoinen on myös joku äitienpäiväruusu lajike.

Ruusu on siitä ihana että se kukkii lumen tuloon saakka. Pieni yöpakkanenkaan ei sitä hetkauta.

Mutta vielä on toiveita. Haluan kerrannaisen juhannusruusun. Meillä on juhannusruusu entisen omistajan peruja. Mutta siinä on vain yksinkertaiset kukinnot, on vanhaa lajiketta. Mutta en ole hennonnu hävittää vielä.  Muuta täytyy kattoa mitä löytyisi tänä vuonna puutarhoilta.