Helsingissä oli valojuhlat joten päätettiin käydä mekin niitä kattomassa ja olihan ne ihan mukavia. Väkeä oli tosi paljon. Mutta yleensä kun ihmisä on ihan vierivieressä niin meteli ja häly on kova. Mutta nyt ihmiset ei metelöineet vaan nauttivat näkemästään ja kuulemastaan.

Ensin kiersimme illalla kattelemassa valonähtävyyksiä ja sitten lähdettiin risteilylle. Sää oli tosi hyvä joten ei palellut yhtään kaupungilla vaikka oltiin siellä pari tuntia. Ja kun ei tullutkaan niin laivallakin oli ihan mukavaa.

Muutama valoteos jäi näkemättä kun ei kehdattu lähteä niin kauas sataman lähttyviltä.

Tää oli paras minusta. Siinä koko ison talon kaksi seinämää oli valoteosta jossa soi musiikki ja värimaailma muuttui koko ajan.

Kirkko. Joo olihan se kaunis mutta mua tökki ajatus että kirkko oli taideteoksena. (Vanhollinen Ortodoksisuus iski jälleen ).

Siinä vaihtui myös värimaailma musiikin säestämänä. Hienoja olivat. 

Myöhemmin illalla mentiin laivaan ja lähdettiin risteilylle. Laatuaikka kahdestaan. Ihanaa aikaa ilman kiirettä. Aikaa toisilleen. Sitä ei ole koskaan liikaa.