Lokakuussa saimme ensilumen. Tosin vuorokauden päästä suli pois. Mutta muistutti kuinka ihanaa se olisikkin kun saataisiin valkoinen puhdas lumipeite maahan. Nyt vain toivon että saadaan oikea talvi jossain vaiheessa.

Marraskuu toi mukanaan vesisateet ja lämpimät ilmat. Ruska on hävinny, mutta kun sain viikko sitten vihdoinkin kortisoonikuurin, niin olen päässyt kävelemään ja nauttimaan normaalista elämästä. Ja kun olen päässy liikkeelle, niin metsä kutsui. Suppiksiakin käytiin keräämässä. Mutta vain sen verran että sai tehdä kastiketta. Ei kerätty paljoa koska entisiäkin on vaikka kuinka paljon kuivattuna. Nyt  nautin olostani niin kauan kun sitä kestää. Kuulemma toista kuuria en saa. Reumalääkäri sanoi että jäisin koukkuun tunteeseen että olen terve, ei kolota mistään eikä mikään ole turvoksissa. No mikähän lie lääkkeiden tarkoitus. En tiedä. En ymmärtäny hänen ajatusmaailmaansa. Mutta eihän sitä kaikkea ymmärrä.

Pimeät illat saa aikaan että kädet syyhyää jo laittaa ikkunoihin jouluvaloja. Mutta täytyy vielä maltaa vähän aikaa ennen kuin vaihdan ikkunavalot jouluvaloihin. Mutta parvekkeen oveen jo laitoin valokranssin.

Mökki on laitettu talvikuntoon ja mökkeily lopetettu tältä syksyltä. Tänä talvena ei mökkeillä ollenkaan. Mies hoiti homman. Mutta keväällä sitten uudella innolla puutarhan hoitoon ja mökkeilemään. Toivottavasti terveempänä kuin tänävuonna.

Tänään on Isänpäivä, joten tein miehelle kluteenittoman, maidottoman lakkakakun. Tykkäsi.

Vietimme viikonlopun kahdestaan. Mutta päätimme levätä, ulkoilla ja nauttia hiljaisuudesta kun poika ei päässy perheineen tulemaan. Ja niin on tehtykin. Joskus on kiva vain antaa aikaa toisilleen ja nauttia olostaan ilman kiirettä ja pakollisia töitä. Ja vielä kun ei satu mihinkään kohtaan. Eikä tarvii muuta kuin nauttia elämästään.

Mukavaa alkanutta talvea kaikille.

Toivottavasti pian luontokin antaa meille talven.