Luonnossa on paljon pieniä ihania asioita "suorastaan pieniä ihmeitä" jota ei aina tahdo huomata.
2015
Muutama päivä aurinkoa niin luonto herää. Niin kasvit kuin hyönteisetkin.
Kurret saapuvat syömään pihapiiriin aina samaan aikaan kellon tarkuudella. Heillä on oma sisäinen kello tosi tarkka.
V
Vaikka kukinta on ohi niin silti kauneutta on jäljellä. Se kasvun ihme.
Siemmenestä, mukuloista ja juurakoista taimeen.
2014
Keväistä jään sulamisesta tullutta luonnon taidetta.
Pakkanen teki järven rantaan kraaffista taidetta.
2013
Kyllä kelo on kaunista
No rakennuksessa en tällasta haluaisi nähdä, mutta metsässä. Todella kaunis.
Tässä sammalessa vai jäkäälääkö lie oli todella kaunis väritys. Niin pientä mutta niin kaunista.
Keräsimme maassa kaatuneina olleita Kelopuita, suurin osa niistä on käytetty raksennusmateriaalina. Ne ovat todella kauniita värisävyiltään ja syiden muodoilta.
Lahonneen koivun kyljessä kasvoi pieniä taideteoksia.
Niin moni pieni asia jää huomaamatta kun kulkee luonnossa. Nämä viehättävät sienet
ei ollut todellakaan suuria. Juri ja juuri sammaleen levysiä.
Jokin sieni tämäkin varmaan oli, mutta niin kaunis pieni sellainen. Melkein jäi huomaamatta.
Sammaleen peittämät kivet ovat kuin keijujen nurmikenttää. Siihen on metsän keijun kiva hetkeksi istahtaa katsomaan ihmisen sekavaa maailmaa.
Sammaleen peittämät kivet ovat kuin keijujen nurmikenttää. Siihen on metsän keijun kiva hetkeksi istahtaa katsomaan ihmisen sekavaa maailmaa.
Syksyn ensimmäiset yöpakkaset sai syysistutukset ihan uuteen loistoon. Ja kun päivä lämpesi ja kuura suli oli entinen loisto tallella. Mutta kaunista oli pakkasherran huuruinen puhalluskin.
Keväällä mustasta mullasta perennojen vuosikasvu nostaa päätään. Väri on ihastuttava muuten niin paljaassa maassa. Eikä kyseinen väri ole millään lailla tekemisissä itse perennan värin tai kukinnan värin kanssa.
Suihkulähteen pintaan pakkasherra on puhaltanut kauniin jääkukkapenkin.
Sateen jälkeen kukkien terälehdellä vielä hetken viipyi vesipisarat.
Puiden vanhoilla oksilla kasvaa niin kaunista
Suihkulähteen pintaan pakkasherra on puhaltanut kauniin jääkukkapenkin.
Sateen jälkeen kukkien terälehdellä vielä hetken viipyi vesipisarat.
Puiden vanhoilla oksilla kasvaa niin kaunista
jäkälää. Kalukaa katsottuna ei juuri miltään näytä, mutta kun lähemmin katsoo niin aivan hurmaavaa. Niinhän se on monen ihmisenkin kanssa. Hyvä kun huomataan mutta kun lähemmin tutustuu niin löytää upean ihmisen.
Mökkikylän ilmoitustaulu on nähnyt parempiakin aikoja, mutta tarkemmin katsottuna on siinä hyvin viehättävää sammalpeitettä. Ja sen jälkeen katsoo uusin silmin sitä vanhaa ilmoitustaulua.
Maasta keräämiemme kelojen rungossa oli tikan käpykolo. Käpy oli vielä paikallaan. Noin pieni asia ja kertoo niin suuren tarinan.
Kaunista on myös puunrunko kun se on ollut järvenpohjassa ties kuinka kauan. Kun se sieltä nostetaan ja kuivataan kauneus pääsee esille.
Luonto on ottamassa takaisin ihmisen kädenjälkeä. Laituri on jäänyt käyttämättömäksi ja luonto on pikkuhiljaa ottamassa omakseen.
Kalamies on kai jättänyt kalastuksen toisten huomaan. Yksinäinen vene rannassa hylättynä, ja aika on ollut armoton.
Monet veneretket on tällä varmasti tehty, monet kalasaaliit se on nähnyt.
Ei ollut käyttäjää kai enään huusillekkaan. Sama kohtalo kuin veneellä ja laiturillakin. Surullista mutta samalla niin kaunista.
Naavapartaa tuuli heilutteli Konnenvedellä. Siellä metsissä oli todella paljon naavakasvua. Sellaista peikon partaa.
Pystykatajan pölytystä. Kataja on kuin olisi syttymässä tulee ja savuttaisi.