Kun istuu terassilla ja kattelee ympärilleen. Koivut ym. puut kuin uupuneita kulkioita. Helle ja kuivuus tehnyt tehtävänsä. On vasta Elokuun alkua, mutta näky kuin Syyskuussa. Jotenkin itellä samanlainen olo. Helle, kipu ja epätietoisuus tehny tehtävänsä. Kesäkuussa meni polvet. Eikä ole vieläkään kunnossa. Niissä ei oo kipua enää kunhan ei mene saunaan. Saunasta ne ei tykkää. Ne on päättäny olla erimieltä minun kanssani. Eteenpäin niillä pääsee kunhan ei yritä kyykkyyn eikä portaissa kuvittele kiemailemalla kulkea.. Sellasta ne ei salli. Tulehdus kipusi vielä sormien niveliin turvotuksena ja kipuna. Ja jotta ei totuus unohtuisi, niin päätti jatkaa matkaa toisen jalan varpaisiin. 

Valkoiset ja vaaleanpunaiset puuliljat kukkivat helteestä huolimatta pitkään

Kahden viikon kesäloma Kesäkuussa meni ihan pilalle kun ei kärsiny tehdä mitään. Kyynärsauvoilla kun ei ole ennen tarvinnu köpötellä, niin sainpa ylävartalon lihakset kipeiksi. Eipä olisi pitäny itte mennä niitä kuminauhan kanssa venyttelemään. Ote lipesi ja kaikkeen tähän lisäksi vielä sain reväytettyä vasemman olkapään. 

Keltaiset puuliljat oli kukkiessaan kuin auringot perennapenkissä.

Loman jälkeen muutama päiivä töissä. Mutta lopulla oli pakko alistua ja mennä lääkäriin. Kun ei enää meinannu päästä kävelemään, niin pakkohan se oli. Vatsakaan ei kestäny saamiani tulehduskipulääkkeitä.  Kokeita ja uudet lääkkeet. Sekä lepoon. Van ongelmat nyt kun kerran oli alkanu, niin pääätti jatkua. Saamani uudet lääkkeet ei sopineet ollenkaa. Närkästyneenä lääkäri sitten vaihtoi lääkkeet.

Kylä luonnossa on kauniita pörriäisiä. Muistas vain välillä pysähtyä kattomaan.

Van eipä uudetkaan lääkkeet pysyny sisällä. Uudelleen läkärille ja nyt sain jo tietää kokeiden tuloksiakin ja uusi lääkitys jälleen. Kokeiden tulokset kertoi että kyseessä reumaattinen tulehdus. Onko sitten nivelreumaa vai jonkin muun aiheuttama reumaattinen tulehdus. No se selviää sitten joskus myöhemmin. 

Hortenssiat kukkii kiitollisina niin  ppenkissä kuin ruukuissakin.

Kivut on saatu jo siedettävälle tasolle ja varpaatkin liikkuu. Sorminiveletkin jo liikkuu paremmin. Tosin aamulla ne on niin tönköt ettei meinaa taipua minnekkään. Polvet on edelleen sitä mieltä että tura nöyristellä kyykylleen. Mutta olo on kuitenkin parempi. Saan jopa tiskattua astiat ja perunatkin kuorittua.

Mies on reissussa ollu kohta viikon joten olen ollut yksin täällä. Dupaissa asuva ystävä piipahti yhtenä iltana moikkaamassa. Oli kyllä ihana tavata pitkästä aikaa. Mutta huomasin, että en oikein ollu juttu tuulella kun särki niveliä niin kovin. Toisaalta on tehny hyvääkin olla yksin ajatuksiensa kanssa, mutta toisaalta olen myös kaivannut juttuseuraa. Ajatukset on väkisinkin mennyt tähän sairauteen. Mitä se on ja miten eteenpäin. Hieman askarruttanu josko se onkin lääkärin epäilemää nivelreumaa, niin miten se etenee ym. Minä oon ihminen joka on juuri käsillä tekijä. En osaa kattoa ees telkkaria ilman että teen käsitöitä. Kauanko pystyn tekemään suuresti rakastamiani käsitöitä ja puutarhatöitä. Entä sitten työssä. Joudunko olemaan useinkin poissa töistä ja rasittamalla lisää työkavereiden työtaakkaa, joka jo muutamkin on kova.

Puutarhassa sato alkaa kypsyä, omenat, luumut marjat ym. Mutta ihan vielä ei ole sadonkorjuun aika.

Mutta eihän se auta etukäteen murehtia, on vain katottava mitä elämä tuo tullessaan. Ja eiköhän se diaknoosikin jossain vaiheessa tule. Van kun sitä on luonteeltaan semmosta sorttia, että kaiken täytyy tapahtua tarkan suunnitelman mukaa. Yllätyksiä ei saa tulla.  No nyt ei mee suunnitelmien mukaan.

Mutta olen huomannu kuinka vaikeaa on olla kun ei käsillään voikkaan tehdä mitään. Mutta olen lukenu kirjoja ja kattonu tapletilta elokuvia. Onhan se aika kulunu niinkin.

Kesäkukat jaksaa kukkia. Ja niiden kukinnasta kyllä nauttii.

On ollut aikaa miettiä asioitaan ja elämäänsä jos jostakin laidasta. Niin myös noita ihmissuhteitaan. Ystävät ja perhe on tärkeää. Itse odotin kovasti ja pitkään että pääsee ystävien 50 päiviä juhlimaan. En päässy. Mies onneksi pääsi sinne. Mietti kyllä jäämistä kotiin kun minun kuntto ei nyt niin hyvä ollu. Mutta kannustin häntä menemään ja nauttimaan, kun kerrankin on lomaa hällä. Sanoin kyllä soittavani jos en pärjää yksin. Vaikka tiesin, että en varmasti pyydä kotiin jos pääsen vessaan ja saan ruokaa itelleni. Onhan hänenkin saatava joskus levätä ja viettää aikaa perheensä ja ystävien kanssa. 

Kesä-Heinäkuussa olen kuitenkin saanu tavata pikaisesti perhettä ja ystäviä. Ovat onneksi päässeet  edes pikaisesti moikkaamassa. Olisin kyllä niin mielelläni viettäny enemmän aikaa yhdessä. Mutta se vain ei oo aina mahdollista. 

Perennat ja kesäkukat on jaksaneet kukkia kauniisti ja runsaasti. Vaikkakin puutarhan hoito on niin retuperällä kuin voi olla. Mutta jospa se kestää tän ajan ja kun kunto antaa myöten hoidan sitäkin paremmin.  Mies lohdutteli jälleen kerran. Hyvä kun nurmikkoa en oo pystyny leikkaamaan. On säilyny vihreänä. Olisi lyhyenä palanu helteessä. Rikkaruohot taas suojaa että kasteluvesi ei pääse haihtumaan perennapenkeistä. No tottahan se tietysti onkin. Mutta, tekemättömät työt kun kuitenkin vaivaa mieltä ja sattuu silmään.

Ja ei kai ne ketään oo häirinny, kun ei kukaan käydessään niitä tehny poiskaan. Tosin kyllä ystävät olisi kasanneet kasvihuoneen käydessään, mutta silloin ei ollu täällä työkaluja saatavilla, olivat miehellä töissä. Eli voivat tekemättömät työt odottaa niitä parempia päiviä. Onneksi valoa tunnelin päässä näkyy. Ilmat taitaa vihdoinkin viikonlopulla viilentyä. Olen jo niin kyllästyny näihin helteisiin. Tänään vielä hellettä piisaa. Varjossa plus 32 astetta. Sanotaan ettei lämmin luita riko, mutta musta tuntuu ettei mun nivelet tykkää.