Päätimme vaarin kanssa viettää hotelliloman tanssin merkeissä. Vaari kuuli töistä tullessaan radiomainoksen Hotelli Waltikasta ja sai siitä idean mihin hotelliin majoitutaan. Niinpä siis minä soittelin sinne ja sainkin meille hotellihuoneen. Ja mikä ihana reissu siitä tulikaan. Waltikan vieressä noin 200m on tanssilava ja siellä tietysti käytiin tanssimassa. Hotelli sijaisi myös ihan rannalla. Vaikka kaikki taisi siinä kaupugissa sijaita rannalla.
Ei voi kuin ihmetellä kuinka kaupunki voikaan olla niin kaunis ja missä maisemissa ihmiset saa siellä elää. No Valkeakoski ei aiemmin houkuttanut koska siellä haisi. Mutta kun selluteollisuus loppui (valitettavaa työntekijöiden kannalta) niin hajukin on poistunut. Ja mikä luonto. Aivan käsittämätöntä. Siihen kaupunkiin rakastui kerta laakista.
Kävelyreitit kiersi ympäri rantoja. Ja niitähän piti meidänkin kuljeskelle nauttien näkemästään. Niin Lauantaina iltapäivällä kuin Sunnuntainakin aamulla ennen aamiaista.
Maisemat oli niin kauniit ettei edes huomannut miten pitkän matkan kulki.
Välillä kuljimme siltoja myöten yli vesitöjen
Uimarannan lähellä oli kesäteatteri. Sääli ettei siellä ollut vielä esityksiä.
Omakotitalot ja kerrostalojakin oli ihan rannassa. Tuli väistämättä mieleen että ymmärtääköhän niissä asuvat ihmiset kuinka upeassa paikassa ne asuvat.Varmaankin.
Näiden kahden kuvan merkitystä en viitsi rueta kertomaan, mutta ne jotka minut tuntevat tietävät mitä nää kuvat tarkoittavat.
Kävimme kanavalla myös ja siinä vieressä olevassa pupissa teellä.
Voisin laittaa vaikka kuinka paljon kuvia tuolta sekä ylenpalttisia kehuja. Mutta se ei varmaan vastaa tarkoitustaan. Mutta se on varmaa että Valkeakoski saa meistä vieraan vielä monesti.
Kommentit