Hei Puutarhaystävät.  Jokaisella meillä on joko pieni tai vähän isompi puutarha jota rakkaudella ja antaumuksella hoidamme ja rakennamme.

Itsellä tämä puutarha on ollut 2002 - 2017 ja siihen aikaan mahtuu pettymyksiä ja iloja. Työtä ja hiekeä. Mutta myös nautintoja ja voiton tunnetta. Ihan niin kuin kaikilla muillakin.

Mieleeni tuli antaa haaste teille kaikille. Laittakaa kuvia ja kirjoittakaa mitkä hetket on olleet puutarhassanen ja sen rakentamisessa sekä hoidossa ne jotka ei koskaan unohdu. Niitä suuria onnen hetkiä joista saa sitä voimaa ja intoa jatkaa yhä vain.  

Toki noita onnen hetkiä on lukematon määrä tullut. Mutta jos vain näitä ikuisiksi mieleen jäänetiä hetkiä jotka koskee puutarhaa.

Ostimme siis paikan 2002 ja paikka oli ollut autiona 11 vuotta. Luonto oli ottanu 99% :ti omakseen koko tontin. Mutta voi sitä onnen hetkeä kun lahonneella terassilla kattelin ympärilleni. Olin saanu ptkään kaivatun tontin jotsta saisin alkaa taas raivata puutarhaa. Ei työ pelottanu vaikka lapset kyllä vähän taivastelivat tulevaa urakkaani sillä tein samaan aikaan pihaa kun rakennuksia kunnostimme. Pihan laitto oli ja on edelleen hidasta sillä millään koneella ei sinne pääse.

                    Onnen hetket kun paikan ositimme               Mutta kyllä oli ihanaa kun sai raivattua pikkupläntin puutarhaksi

1344359337_img-b5e5da1980849ecbe67065529           1344970860_img-3c031428148e3308c65dc7388   

Se onnen tunne kun ensimmäisen kerran kolmen vuoden päästä keväällä ensimmäiset kukkapenkit kukki.

IMG_1293.jpg

Puoliso toi 3 omenapuun tainta (2,5m korkeita) vaikka minulla ei ollut vielä raivattu niille paikkaakaan. Mutta kun ne sitten lopulla kukki ensimmäisen kerran kunnolla. Niin olihan se huikea tunne.

IMG_0056.jpg

Olimme etsineet vuosia jo edelliseen puutarhaan ruusua nimeltä Romantig ja kun sellainen löytyi. Mutta vasta kun se ensimmäisen talven jälkeen kesällä teki valtavan kokosia kukkasia niin sitä vain piti käydä monesti päivään ihailemassa.

IMG_3463.jpg

Tein puolison kanssa roskakatoksen ja katto tuli maanpeitekasvista. Jännitin kuinka se selviäisi ensimmäisestä talvesta ja voi sitä riemun päivää kun se sitten kukki seuraavana kesänä yltikylläisesti. Ja on kukkinut monta vuotta sen jälkeenkin. Joka vuosi se saa mielen niin hyväks.  Itse kasvatin taimet pistokkaista, kyllä kannatti. Samoin vieläkin naurattaa itseä kuinka onnellinen olin kun sain kuorma-autollisen luonnonkiviä ja toisen kuorman hiekkaa. Ja kun kädet- ja selkä kipeenä lajittelin ne moneen kertaan ja tein ojanpielet ja rinteen kivi-istutukset. Mutta kun ne oli valmiina niin eipä kivut harmittanu yhtään, vaan se mahtava tunne kun en oli valmiina. Puoliso tuumailee vileäkin että hän luuli mummelin ihan kuihtuvan urakan aikana. Tais se paino muutaman kilon tippua kun niitä heittelin,kantelin, kärräsin ja junttasin maahan. Mutta olipa viiden  viikon jälkeen todella kunto kohdallaan. 

 

Ostettaessa oli hengissä vain muutama Vuorenkilpi ja yksi pieni Tarhapionin oksa. Oksa oli kuin heinänvarsi pieni ja hento. Kaivoin sen ylös ja istutin ensin kukkapurkkiin jota hoivasin. Muutaman vuoden päästä se oli jo huikea pensas kukkapenkissä ja kukki runsaasti. Nyt siitä on jaettu jo 4 puskaa jotka kukkivat runsaasti joka vuosi. Se onnistumisen huikea tunne.

33.jpg

Kun sitten muutaman vuoden päästä saatiin sähköt niin aloin haaveilla suihkulähteestä. Vesijohtoahan ei ollut. Mäen alla on kaivo josta kantovesi. Mutta kun mieli niin teki niin eikun kaivoin ja sellaisen tein. Kaksi päivää kannoin sankoilla vettä altaaseen 645L . Mutta kun urakka oli ohi ja istuin portailla ja katsoin kun vesi lorisi lähteessä  (nyt jo moneen kertaan muutettu ulkonäköä ja nykyään vesi saadaan kesäsin sähköpumpulla mäen päälle) niin olihan se sellainen selkävoitto että se tunne ei unohdu koskaan.

IMG_0615.jpg

Paljon on muitakin, mutta tässä nyt muutama onnistumisen ihanuuksia ja ne tunteet hävittävät ne lihaskivut, hikipisarat ja muutamat ärräpäätkin, joita on joskus kantoja ja kiviä kaivaessa saattanu päästääkkin.     

Puutarhahulluus, joku sanois että sairasta koko touhu,  mutta olkoon vain. Se vain on niin ihanaa.

Haasteen saa ottaa vastaan ken haluaa. Te jotka otatte haasteen vastaan laittakaa viestiä jotta voin käydä kattomassa myös teidän onnen tunteitanne.