Niin kesä kului vauhdilla. Keväällä laitettiin yksi kukkapenkki kuntoon kotona, samoin laitettiin kesäkukkia ruukkuihin. Samoin kuunliiljooja ruukkuihin. Tosin peurat on niillä Kuunliljoilla herkutelleet.
Mutta koko kesän on kukkineet pelakuut, hortenssiat ja miiljoonakellot runsaana. Ja kukkivat edelleenkin.
Kukkapenkki kukki myös runsaana. Mutta syksyllä täytyy miettiä uudelleen mitä istuttaa loppuihin penkkeihin kun nyt tietää noi valoasiat. Joutuut kovalle paahteelle ja kastelu ei oikein oo kovinkaan helppoa. Vielä yhden penkin kantamalla kastelee. Mutta kun uudistetaan kaikki penkit niin, niin paljoa ei kyllä jaksa kantaa vettä.
Kesän lähes kaiken vapaa-ajan vietin kotosalla. Ja kuun asutaan luonnon helmassa niin vietin aikaa sen mukaa kun kunto anto myöte luonnossa. Samoin ystävien ja perheen käydessä vietimme aikaa luonnossa. Onkien ja retkeillen.
Pientä sisustusta ja ompelua tei kotona. Samoin pieniä suunnitelmia syystalven varalle. Tapetointia ym.pientä. sitten koti alkaa olla sisustettu valmiiksi.
Ja kyllä siinä oli oma nautinto kun näki kauniin maiseman. Ja seuras luonnon ilmiöitä ja eläimiä.
Mökillä mies hoiti puutarhan. Myyräy kyllä myllersi puutarhassa. Keväällä koko puutarha oli kuin perunapelto. Mutta kyllä siellä kukkikin.
Vaikka paljon myyrät söi, jäi kukkivaakin silmäniloksi ja maljakkoon joita mies toi kotiin puutarhasta.
Jonkin verran joutui mies remontin keskellä kastelemaankin puutarhaa kun vettä ei saatu taivaasta.
Ja kukinnasta nautti mieskin.
Mulle oli vaikeeta hyväksyä se että en kyenny itte hoitamaan puutarhaa enkä muutenkaan olemaan juurikaan mökillä. Se kun on niin jyrkkä rinne että reumajalat ei kestä.
Tosin jos olisin halunnu olisin voinu viettää aikaa mökissä ja terassilla. Mutta ei sitä kestä vain olla ja kattoa kun töitä ois vaikka jakaa pataljoonalle eikä itte pysty. Sitä kun on toistakymmentä vuotta raivannu metästä puutarhaa ilman koneita niin sitä eii vain kestä kattoa kun tekemätöntä työtä on joka puolella. Vaikka ison työn se tuo mun mies on tehny. Ei vain hänenkään aika kaikkeen riittäny. Ja kohtuutonta olis ollukkin se työmäärä hällä.
Mutta nautittiin siitä mitä oli.
Elämä muuttuu joskus nopeastikkin ja siihen vain täytyy sopeutua.
Vaikka puutarha häviää niin muistot jää niin mieleen kuin näille sivuillekkin.
Ja kyllä sitä sopeutuukin kun on pakko.
Ystävät on ihaniua kuun kävivät meillä kun mun matkustelu on ollu niin hankalaksi menny että hylkäsin koko ajatuksen.
Syksyllä täytyy siirtää paahdetta kestäviä perennoja mökiltä tänne kotipihaan. Tuon edes pienen osan tänne omaksi ja naapureidenkin silmäniloksi.
Kesä oli vähäsateinen ja lämmin kesä. Nyt on saatu vihdoin vettäkin ja nähtäväksi jää millaisen syksyn saamme. Mutta siitä sitten myöhemmin.
Oikein mukavaa syksyä kaikille. Toivotaan kaunista ruskaa ja onnellisia päiviä.
Kommentit