Aina kun menee uudelle paikkakunnalle on kiva vähän katsella mitä nähtävää siellä on. Konnenvedellä oli kiva kierrellä ja katsella. Siikakoski ei nyt ollut mikään valtava koski mutta koski kuitenkin.










Enemmän ihastuin talomuseoon Konnenveden kirkonkylällä. Se oli todella ihana paikka. Tässä muutama kuva sieltä.





Olimme majoittuneet muutamaksi päiväksi Konnenveden rannalle. Kalastelimme ja nautimme olostamme. Siikaakin saatiin syödäkseen.



Toisena yönä myrskysi kunnolla, mutta aamulla ilman oli tyyntynyt ja selkeytynyt. Auringonnousu upeudellaan toivotti meidät tervetulleeksi uuteen päviään.



Tarkoitus oli marjastaakkin siellä, mutta minua ei erityisemmin houkuttanut lähteä siellä metsään. Nimitinkin ne metsät pirunpelloksi. Ne oli todella louhikkoista ja kaunista. Syy siihen etten lähtenyt siellä marjaan oli se, ettäen ottanut riskiä että loukkaisin jalkani jossain kivenkolossa.




Pohjoiskarjalassa marjastimme ja metsästimme. Puolukkaa ja karpaloa oli aivan hirveästi. Ja maisemakin helli kauniilla ruskalla. Eikä hirvikärpäsiäkään ollut kauheesti.






Savikylässä näimme upean auringonlaskun.




Kainuussa ruska helli myös kulkiaa.



Tosin Kainuussa ei ollut aikaa kuin yksi päivä vietettäväksi. Valitettavasti aika on rajallista.




Mutta tällä lomalla tuli ikävä maalle. Vaikka meillä on mummelin puuhamaa jossa voimme viettää aikaa ja touhuta, ei se ole maaseutua. Sitä on sielultaan niin maalainen, että kaipaa maaseudun rauhaa. Olisi ihana asua taas maaseudulla ja naapuriin olisi matkaa vähintään muutama kilometri. Mutta kaikkea ei voi maailmassa saada, täytyy tyytä siihen mitä jo on.