Pihasta piti raivata kaatunutta puuta ja pahinpia kantoja talonvierustalta jotta pääsi korjailemaan mökkiä.

Vaari kaato puut ja minä raivasin jäljet. Taas menin kauppaan ja tällä kertaa naisellisia työkaluna oli teräsharjaa eri muodoissaan. Sitten alkoi hirsien puhdistus möhnästä ja venelakasta jota oli -70- luvun alussa töhnätty hirsiin. Aamulla aina sormet oli jäykät eikä tahtonu taipua mitenkään päin. Mutta kun niitä vartin verrytteli kuumassa vedessä niin taas päivä käynnistyi.



(Kuvat uudempia, koska silloin en omistanut dikikameraa. Enkä ruennu näkeen vaivaa valokuvien skannaamiseksi koneelle, ehkä sitten joskus jos ei muuta tekemistä ole.)

Kun pinnat oli saatu putsattua ja homesuojattuu sai se punaisen nutun ja valkeat kaulukset. Terassin purin kokonaan ja puhistin alustan. Kun se oli tehty niin vahoista laudoista kasasin sen uuelleen ainoastaan lahjen lautojen tilalle laiton uuet. Näin ei rakentamisvaiheessa tarvinnu suojata terassilautoja.

Kulkeminen mäen päälle osottautu aika kinkkiseksi kun piti raahata tarvikkeitakin sinne. Mietittiin vaihtoehtoa jos toistakin, mutta eihän sitä osattu vielä päättää mitään. Mutta kun loma loppu, aloin viikonloppusin ja välillä iltasinkin töiden jälkeen kaivaa kantoja ja kivijä. Pihatyöt pääsi käyntiin. kun halusin että koko tontti on hoidettua alaa oli viisainta tehä sitä samaa tahtia kun rakentaakin. Näin tietää ett jaksaa hoitaa pihankin. Jos kerkiää kesässä rakentaa, tehdä pihaa ja hoitaa jo istutetut kasvit niin sitten kerkiää  ja jaksaa hoitaa pihankin kun kaikki on valmista. Tosi ei taida koskaan ihan valmista tullakkaan ollaan sen verran ahkeria kehittelemään uutta.                         

 2003   Mökin terassi sai kaiteet . Niiden asennuksessa sain apua vaarilta, onneksi. Kaikki sahaaminen tehtiin käsin koska sähköjä eikä akrikaattia vielä ollu. Mutta aina jotain valmistu pikkuhiljaa ja se antoi kimmoketta jatkamiselle.
 

Aittakin sai punaisen nutun ja valkeat kaulukset. Huusi oli kyllä ongelma kun se oli samassa rakennuksessa jossa oli aittakin. Eikä se kovin hehkeetä ollu, jos joku kerkes aamulla huusiin ennen ku kerkes ite ylös nousta.

Mökkiin tein ensimmäsen ostoksen kirpparilta. Ja tätä mottoa olen noudattanut touhissani täällä mökillä.

Rinteeseen piti saada portaat, mutta millaiset ja milloin, se oli vaikea päätö. Sitäpä sitten kesä pohdiskeltiin. Päätös vahvistu kun raahattiin mökkiin 60cm runkopatjaa. Pari askelta ylös ja liukuen muutama alas. Rinne oli melkeni koko talven illejäällä. Sillon päätettiin että kyllä ne portaat sitten tulee tehä tässä vaiheessa. Olihan sitä aateltu kivee ja vaikka sun mitä materiaalia. Mutta puuhun sitten päädyttiin. Eikä kaiteita vielä voinu aatella kun piti olla tilaa kantaa rakennustarvikkeita, multaa ym. Eikä niitä kaiteita ole vieläkään kyllä tehty. Ideaa on ollut vaikka minkälaista mutta ei sellasat ahaa elämystä ole tullut. Ehkä sitten joskus, ainakin siinä vaiheessa kun tehdään uudet portaat.

                                             

                                       Loppukesä ja syksy taas penkannuttiin pihan kimpusa.

2004 aloitettiin huusin tekemisellä. Tehtiin uusi huusi. Meillä sitä kutsutaan Kotkanpesäksi. Sekin sai punaisen nutun ylleen ja valkoiset kaulukset.

Isäntä sen rakensi muuten paitsi terassin, räystäslaudat ja pintakäsittelyn tein minä. Yleensä ei kait tehdä terassia huusille. Mutta on kivempi pestä kätösiään katoksen alla kuin taivasalla. Poika paneloi kotkanpesän sisältä. Ensin vähän epäili tokko osaa, mutta eihän sen nyt niin millilleen tarvinnu olla. Ja ihan hyvä tuli, ei kukaan ole valittanutkaan.

                                

Loppuaika taas tehtiin pihaa. Huonona tuurina on ollu se,, että mikä puu on jätetty pystyyn sen on myrsky kaatanu. Mutta niinhän se menee kun ei ole enään muita puita ympärillä suojaamassa. Me kyllä ollaan onneksi auringossa viihtyjiä. Ja ylä piha onkin todella paahteinen.

Krillaaminen tapahtu meillä kiinalaisella pihakeittiöllä ja myöhemmin pallokrillillä milloin missäkin päin pihaa. Joten halusin sen toiminnan rauhottaa johonkin yhtene paikkaan. Kattelin aikani miten se tuo aurinko mihinkin paistelee ja missä sellanen tasanen paikka sille pihakeittiölle löytys. No ei ihan tasasta paikaa löytyny. Mutta löyty vanhat rakennuksen rauniot ja kun niistä otin kivet talteen, tulikin kaivettua se alue kokona auki ja sieltä löyty paikka pihakeittiölle.

    

Kiveä löyty omasta takaa vaikka kuinka, sillä eihän tontilla muuta ollukkaan kuin kiveä tai kalliota. Niinpä minä käytin talteen keräämäni kivet ja muurasin meille pihakeittiön. Ei tarvihe siirrellä paikasta toiseen ja on paloturvallinen. Pihakeittiölle muurasin takan, lämminvesipaljun takan kylkeen, apupöydän, ruokapöydän, puita varten oman syvennyksen sekä penkin.

Kaiken tän ohella tein myös pihatöitä. Ostin,sain ja kasvatin taimia. Aika varhaisessa vaiheessa sain myös kasvihuomeen jonka sitten aikanaan yksi kaatunut puu tuhosi. Mutta tilalle tuli myöhemmin sitten toiseen paikkaan uusi kasvihuone.

Kasvimaata ei ole voitu tehdä vieläkään sille on kyllä varattu paikka mutta se ei jouda vielä siihen tarkoitukseen. Mutta joka vuosi olen perunani kasvattanut pylväässä.

                                 

Yhdestä tällasesta perunapylväästä saa perunaa 2-3 kymmenen litran sankollista. Mutta me syödään nää aina syksyllä suoraan pylväästä. Tästä on helppo ottaa vain sen verran kun tarviaa kerrallaan. Helppo hoitaa, ei vaadi kitkemistä eikä multaamista. Muistaa vain kastella tarvittaessa.  Vie myös pienen tilan ja toimii koristeenakin. On itseasiassa aika kauniskin kukkiessaan. Kun viimmeset perunat on otettu mullan voi siirtää talvisuojaksi herkemmille perennoille.

2005 - 2006

Koska aloimme olla mökillä aina Huuhtikuusta Marraskuuhun pysyvästi tarvitsimme kunnon tilat. Oli hieman työlästä muuten touhuta ja käydä töissä. Niinpä 2005 otin aitan käsittelyyni. Villotin ja paneloin sen ja sain sinne ihan kivan nukkumapaikan. Ite nukutaan siellä muuten kesäsin paitsi sillon kun tulee vieraita annan sen heidän käyttöön, näin saavat olla sitten rauhassa.

Olimme jo tuossa vaiheessa kaiken vapaa-ajan ympärivuoden mökillä, jolloin tuli tarve myös tehdä remonttia mökkiinkin sisälle. Kesällä 2006 purin lattiat ja laitoin niihin eristeet sekä seinät sisäpuolelta eristin ja paneloin. Isäntä entisöi puuhellan. Lattialle laitoin ruskean laminaatin ja seinäpanelit käsittelin valkolakalla. Nyt tuli mökistä huomattavasti valoisampi ja lämpimämpi.

Tässä vaiheessa meillä oli jo sähkötkin, tosin roikan päässä mutta kuitenkin. Sain käyttää sähkötyökaluja rakentamiseen niin aitassa kuin mökissä. Mikä tietty helpotti touhua.

                     Jotta ei tulisi liian vakavaa elämästä ikkunan välit sai omat elämänsä.

     Viisihenkinen Norjalaispeikkoperhe  muutti asumaan keittiön ikkunan väliin, ja viihtyy siellä leikkeineen.

     

Käpypariskuntaperheellä on useampi lapsi. He asuvat tuvan pikkuikkunan välissä. Mutta vaikka lapsia on noinkin paljon ei ole ollu naapurit häiriöksi.

        

Isojen tuvan ikkunoiden välissä koivukanat munii rauhassa puumuniaan. Kukko puuttuu vielä kanoilta, mutta luulen että sellainenkin sinne vielä joskus muuttaa. Täytyyhän joka kanalassa olla kukkokin. Idea lähti siitä, että vaarilla on ollu lapsena lemmikkinä ruskeakana.