sunnuntai, 11. marraskuu 2018

Marraskuuta jo eletään

Lokakuussa saimme ensilumen. Tosin vuorokauden päästä suli pois. Mutta muistutti kuinka ihanaa se olisikkin kun saataisiin valkoinen puhdas lumipeite maahan. Nyt vain toivon että saadaan oikea talvi jossain vaiheessa.

20181027_115343.jpg

Marraskuu toi mukanaan vesisateet ja lämpimät ilmat. Ruska on hävinny, mutta kun sain viikko sitten vihdoinkin kortisoonikuurin, niin olen päässyt kävelemään ja nauttimaan normaalista elämästä. Ja kun olen päässy liikkeelle, niin metsä kutsui. Suppiksiakin käytiin keräämässä. Mutta vain sen verran että sai tehdä kastiketta. Ei kerätty paljoa koska entisiäkin on vaikka kuinka paljon kuivattuna. Nyt  nautin olostani niin kauan kun sitä kestää. Kuulemma toista kuuria en saa. Reumalääkäri sanoi että jäisin koukkuun tunteeseen että olen terve, ei kolota mistään eikä mikään ole turvoksissa. No mikähän lie lääkkeiden tarkoitus. En tiedä. En ymmärtäny hänen ajatusmaailmaansa. Mutta eihän sitä kaikkea ymmärrä.

20181110_112627.jpg

Pimeät illat saa aikaan että kädet syyhyää jo laittaa ikkunoihin jouluvaloja. Mutta täytyy vielä maltaa vähän aikaa ennen kuin vaihdan ikkunavalot jouluvaloihin. Mutta parvekkeen oveen jo laitoin valokranssin.

20181110_165030.jpg

Mökki on laitettu talvikuntoon ja mökkeily lopetettu tältä syksyltä. Tänä talvena ei mökkeillä ollenkaan. Mies hoiti homman. Mutta keväällä sitten uudella innolla puutarhan hoitoon ja mökkeilemään. Toivottavasti terveempänä kuin tänävuonna.

20181111_131537.jpg

Tänään on Isänpäivä, joten tein miehelle kluteenittoman, maidottoman lakkakakun. Tykkäsi.

Vietimme viikonlopun kahdestaan. Mutta päätimme levätä, ulkoilla ja nauttia hiljaisuudesta kun poika ei päässy perheineen tulemaan. Ja niin on tehtykin. Joskus on kiva vain antaa aikaa toisilleen ja nauttia olostaan ilman kiirettä ja pakollisia töitä. Ja vielä kun ei satu mihinkään kohtaan. Eikä tarvii muuta kuin nauttia elämästään.

Mukavaa alkanutta talvea kaikille.

Toivottavasti pian luontokin antaa meille talven.

keskiviikko, 24. lokakuu 2018

Lokakuu jo puolessa välissä

Mökkeily on jäänyt vain siihen, että oon käyny pikasesti siellä. Myyrä on myllänny ihan hurjasti pihassa. Nurmikko on ihan pilalla. Eikä laiteta lisää kevätsipuleja. Mies on käyny leikkaamassa nurmikot että ei olisi keväällä niin kauheennäkönen. 

Itellä ei oo terveys antanu myöten tehdä siellä mitään puutarhassa. Sanoinkin miehelle että ei oo niin vaarallista jos ei kerkii ennen talvea siivota perennapenkkejä. Voidaan siivota keväälläkin. Peuratkin on alkaneet kulkea puutarhassa kun on niin vähän oltu siellä.  Mutta nyt on tärkeämpää saada ittensä kuntoon.

image.jpg

Olen ulkoillu tällä kodin lähimaastossa. Onneksi luonto on lähellä. Ja ulkoilureitit huippukunnossa. Jonkinlaista kuntoa täytyy pitää yllä sattuipa käveleminen tai ei. 

DSC_0768.jpg

Ja kun näissä maisemissa istuu ja miettii niin kummasti mieli kirkastuu.

DSC_0770.jpg

Paljon on tullut mietittyä näitä asioitaan nyt kun elämä on keikahtanut ylösalasin. On realisuus iskeny tajuntaan ja arvot muuttuneet. Mutta silti jaksan uskoa ja toivoa, että vielä saan itteni siihen kuntoon että pystyn marjastamaan, sienestämään ja hoitamaan puutarhaakin. Käsitöistä puhumattakaan. Voi että kädet syyhyää puikkoja käsiinsä ja kaapillinen lankoja odottaisi kutojaansa.

20181015_192553.jpg

Kotia on laitettu pikkuhiljaa. Tosin enemmän nämä lääkekokeilut on tehny olon tosi sairaaksi. Mutta kun painostivat noihin myrkkyihin reumapolilla niin päätin kokeilla. Ja sairastuin ihan kunnolla niistä. Nyt alkaa mitta olla täysi noista kokeiluista. Parhaan avun oon saanu tiukalla ruokavaliolla ja luonnon hauteilla. 

20181015_192530.jpg

Mutta kirjasto/työhuone/ vierashuonekki  alkaa olla pikkuhiljaa sisustettu. Vielä tauluja ja kuvia seinille ja sit se on siinä. Koti kunnossa. Mutta pianhan päästään laittaa Jouluakin. Mies lupasi autella jos apua tarviin.

20181015_192541.jpg

Miehen kanssa päätettiin että tänävuonna ei mennä mökille joulunpyhinä ja laitetaan vain kotiin. Kyllä minä saan olla onnellinen että on tuollainen mies. Auttaa paljon ja antaa tukea ja ymmärrystä. Mutta ymmärtää kun on itsekkin välillä sairastellut. Meille oli ostettava toi tiskikone kun lavuaari keittiössä on sellanen ettei mahdollista käsin tiskaamista. Tosin valitan miehelle välillä että tunnen itteni laiskaksi kun kone tiskaa. Mutta mies lohduttaa että oon kuulemma siitäkin edestä raatanu aikanaan. No en oo koskaan oikein osannu laiskotellakaan. 

Oikein mukavaa syksyä kaikille.  Ruska alkaa poistua kun lehdet tippuu. Toivotaan että saadaan luminen talvi tänä vuonna. Vaikka vanha sanonta kuuluukin. Mieti mitä toivot se kuitenkin toteutuu, mutta hinta voi olla liian kallis maksettavaksi.

 

sunnuntai, 7. lokakuu 2018

Kyllä se tästä pikkuhiljaa

Muutto uuteen asuntoon oli aika homma. Mutta pikkuhiljaa tavarat ja huonekalut ovat löytäneet paikkansa. Olohuone, makuuhuone ja keittiö on pikkuhiljaa saaneet kalusteet paikalleen samoin  lamput kattoon. Mutta vielä on tauluja laitettavana seinille. Kirjasto/työhuone/vierashuone on vielä alkutekijöissään. Eilen saatii  hankittua loput huonekalut. Täytyy vain kasata ne. Siinä sitä onkin hommaa. Mulla sormet, olkapää ja niska siinä kunnossa ettei tuu mitään. Mies ei juurokaan oo niitä kasannu. Mutta vaikka inhoaa niiden kasaamista niin lupasi tehdä sen. Minä sitten toikkaroin apuna kykyjeni mukaan. Jos en pis kesällä reväyttäny olkapäätäni kunnolla pystysin ittekkin jotain npita hommia tekeen. No tyhmyydestään kärsii. Niin nyt minäkin.

Kalusteiden paikat piti miettiä tarkkaan. Vaikka kattovalaisimille oli paikkoja useampiakin, oli ne niin oudoissa paikoissa, että joutu poraamaan kiinnikkeille uudet paikat. En halua kattoon hirveesti reikiä, enkä hankkia uusia valaisimia kun tykkään entisistä. 

Mutta saatiin niille paikat kuitenkin. Ja kauan haaveiltu ruokapöytä olohuoneeseen. Nyt on ihanaa laittaa kattaus juhlapäivinä ja arkenakin olohuoneeseen.

20181005_123917.jpg

Vaikka rakastankin valkoista kotiani, niin halusin tuoda jotain vanhaakin sisustukseen. Nyt kun se oli mahdollista tilan antaman mahdollisiuden tähden. 

Vanha rukki lankatelineineen, kulmakaappi ym. Saapui kotiin vuosien odotuksen jälkeen.

20181005_123827.jpg

Keittiöön tuotiin mökiltä miehen tekemän ruokapöydän, koska entinen siirtyi olohuoneeseen. Ja keittiöömme se sopiikin paremmin kokonsa ja muotonsa tähden. Mökille sitten keväällä täytyy hankkia jokin penempi klffipöytä.. Saadaan siten pieneen mökkiin enemmän tilaa. Sillä useimminhan me ollaan siellä kahden.

20181005_123854.jpg

Vielä täytyy keittiöön kiinnittää taulut, peili ja pientä sisustuselementtejä. Tiskikonekkin saatiin eilen hankittua. Se oli pakollinen koska keittiön allasratkaisu oli sellainen ettei mahdollistanu käsin tiskaamista. Tosin, en ole niitä ihmisiä jotka tykkää tiskikoneesta. Hävitin tiskikoneen 13v sitten. Mutta nyt pakon sanelemana täytyi siihen alistua ja hyväksyä se. No helpottaahan se kyllä tiskaamista näillä tulehtuneilla nivelillä. Ihan tässä tuntee ittesä laiskaksi, kun koneella astiatkin pesen.

Suunniteltiin josko istuttaisi puutarhaan ( Siis mökille. Kun puutarhamme on siellä) kevätsipuleita lisää. Mutta kun käytiin siellä puuhastelemassa, niin huomattiin että myyrämatikainen on tullu takas ja myllänny koko pihan. Siis, ihan turhaa tässävaiheessa laittaa rahaa sen pitopöydän antimiin. Katotaan sitten kun/jos siitä joskus päästään eroon.

Mies toi pari voikkoa sitten Verenpisatat ja Pelakuut kotia lasitetulle parvekkeelle. Ja kyllä ne siellä tykkää kukkiakkin. Ovat kukkineet runsaasti ja uutta nuppua työntävät kokoajan. Verenpisarat sitten kokeillaan talvettaa ikkunalaudalla. Eihän se ota jos ei annakkaan. Mutta onpahan kokeiltu sekin. Isä aikanaan talvetti niin. Tosin eivät asuneet keskuslämmitysasunnossa.

20180921_140923.jpg

Ollaan ulkoiltu tässä lähimaastossa ulkoilemassa nyt useinkin ja mikäpä on kun heti pihasta aukeaa upeat maisemat. Kyllä näissä maisemissa sielu saa ravintoa. Ja sitähän se ihminen tarvitsee.

DSC_0761.jpg

Syksy se saapuu vääjäämättä tänne eteläsuomeenkin. Välillä ollaan saatu vettä ihan kunnolla ja välillä aurinkoakin. Yksi kunnon pakkasyökin on ollut. Ja sen huomas puutarhassa. Oli pakkanen jo purrut Kuunliljoihin ja muihinkin perennoihon. Mutta talvisuojausta ei vielä tehty. Sitten myöhemmin kun alkaa olla niitä pakkasia. 

Mukavaa syksyä kaikille. Toivotaan että saadaan kunnon ruskakin tänne eteläsuomeen. Lunta tuskin vielä tulee kuitenkaan lähiaikoina. Lappi ja kainuu on jo saaneet siitäkin nauttia.

tiistai, 18. syyskuu 2018

Moni haave täyttyi.

Niin se on. Elämä ottaa mutta antaakin. 

Moni pieni ja suurikin haave täyttyi tämän muuton yhteydessä.

Minulla on 3 viikkoa kesälomaa. Ensimmäinen viikko meni pakatessa. Normaalisti ei ois menny niin kauaa, mutta reuma rajoitti pakkaamista. Ostettiin muovisia muuttolaatikoita ja pahvisia muuttolaatikoita. Kirjoitin jokaisen laatikon päälle mihin huoneeseen viedään ja onko särkyvää vai ei. Aikaisemmin edellisellä viikolla maalari kävi ostamassa valitsemani maalin ja maalasi haluamallani tavalka. Jonkin verran tuli maksamaan. Mutta kyllä jälkikin oli sen arvoista.  Jos itse olisi tehty maalaukset olisi aikaa mennyt enemmän.

20180915_105604.jpg

Viikonlopulla sitten tehtiin muutto. Kahdestaan miehen kanssa ei oltaisi onnituttu, mutta onneksi siskon mies ja heidän kaksi poikaa oli apuna. Muutto kävi heiltä tehokkaasti. Lämmin kiitos heille. Kun kotiudutaan tänne niin täytyy kutsua muuttoapurit ja maalari syömään.

Onneksi on kaksi viikkoa aikaa laittaa tavarat paikoilleen, siivota vanha asunto ja luovuttaa avaimet. Heti laitoin makuuhuoneen siihen kuntoon että päästiin nukkumaan.  Ai että oli ihanan hiljaista.

20180917_094811.jpg

Sitten ollen laittanu keittiötä, olohuonetta jja parveketta. Kirjasto työhuoneen jätän viimmeiseksi.  Ihanaa kun nyt makuuhuone on makuuhuoneena ainoastaan. Ja olohuone on niin iso että saatiin ruokapöytä olohuoneeseenkin. Ihanaa syödä ja kahvitella olohuoneessa juhlapäivinä ja kun on vieraita. No meillä on ollu tapana syödä olohuoneessa ennenkin. Nyt sitä varten on ihan ruokapöytä. Siitä haaveiltiinkin kauan. Samoin kirjastohuoneesta.

Tää on muutenkin ihanalla paikalla. Rakennettu rantaan ja marja ja sienimaastot vieressä. Samoin lähellä uimapaikka. Ja tuo hiljaisuus ja rauhallisuus. On kun olis tullu ihan eri maailmaan. Mutta militäärialue tekee omat rajoitteet asukkaille. Mutta ne ei oo niin mahdottomia vaatimuksia kuitenkaan.

Parveke on lasitettu joten on osa olohuonetta.

DSC_0748.jpg

Millään ei malta kokopäivää kyykkiä sisällä kun luonto on niin vieressä.

DSC_0753.jpg

Meillä on rannassa venepaikat ja omat krillipaikat  asukkailla. Eli aina ei tarvii lähteä mökille kun haluu kalalle tai krillaamaan. 

DSC_0755.jpg

Käytiin vähän käppäilemässä iltasella. Kyllä nautittiin. Täällä eläminen on mökkeilyn ja kaupunkiasumisen sekoitus. Sieniä näkyy tulevan tosi reilusti. Kun tulee kulkuluvat ja kunto jos paranee niin pääsee tuonne mettiin sienestämään ja kalalle.

Työmatka kylöä piteni, mutta sen eteen että tällaiseen rauhasn on päässy asumaan kulkee vähän pidemmän työmatkan. 

Huomenna taas jatkuu muuttolaatikoiden purku ja kodin sisustus.

Kiitos kun vierailit sivuillani.

perjantai, 24. elokuu 2018

Tie mäenpäälle.

Nyt eletään Elokuun loppua ja sain vihdoinkin diaknoosin. Minulla on nivelreuma ja nyt kokeillaan sopivaa lääkitystä. Toivottavasti löydetään sopiva lääkitys pian. Mies päätti että on aika tehdä puuhamaan mäenpäälle asti tie jotta saadaan kaikki raskaat kuten mullat, lannoitteet ruokaostokset, rakennustarvikkeet ym. perille helpommin. No on se mies tuota tietä unelmoinu jo monta vuotta. Mutta jos minun reuma pahenee vuosien saatossa, niin mäenpäälle kiipeäminenkin olisi hankalaa.  Meillä on ollu 93 askelmaa kiivettävänä parkkipIkalta portaille. Myöhemmin syksyllä tai luultavammin keväällä sitten täytyy istutukset laittaa ja kallio pestä. 

20180824_073920.jpg

Tuntuu vähän oudolta nähdä auto terassin vieressä.

20180824_073948.jpg

Tosi vähällä vahingoilla (kukkapenkkien suhteen) selvittiin. Jyrkkähän toi tie on mutta ei sinne ole tarkotuskaan talvella ajaa. Ja neliveto menee ihan kevyesti kesällä. Ja tie on sen verran leveä että kuorma-autollakin sinne pääsee.

Puutarhassa kukkii vielä. Omenat taitaa syödä ampiaiset kokonaan. Näätäperhe söi Karviaiset ja osan viinimarjoista.

20180808_135147.jpg

Keväällä täytyy harventaa altaan ympärysperennoja kasvaneet niin isoiksi että peittyy kohta koko suihkuallas.

20180824_073717.jpg

Keltaiset perennat on vielä kukassa. Ne on illan hämärtyessä ihania pieniä aurinkoja.

20180824_073638.jpg

20180824_073646.jpg

 

20180814_100451.jpg

Satoa on kyllä riittänyt syötäväksi ja säilöttäväksi talvea varten. Sipulit riittää aika pitkälle talveen.

20180805_125822.jpg

Jätin yhsen sipulin kukan kukkimaan. Halusin nähdä sen vaiheet. Ja minusta toi on niin nätti.

20180824_074108.jpg

Hillojakin olen jonkun verran tehnyt. Tässä raparperihilloista kuvaa.

20180722_163825.jpg

Helteisestä kesästä huolimatta perennat on reheviä. Kiitos miehen. 

20180824_074135.jpg

Vaikka tontilla on metelöiny kaivinkone ja tietä on jyrätty niin myyrämatikainen ei oo karkoittunu. Taitaa olla kuuro. Myllertää koko pihan tätä menoa.

20180824_073708.jpg

Syyskuusta tulee kiireinen mutta mielenkiintoinen. On paljon pakattavaa ja suuniteltavaa. Olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Vaikkka mökkimatka piteneekin, samoin työmatka, niin uusi koti on isompi ja asuinalue huomattavasti rauhallisempikin. Nykyinen asuinseutu on niin rauhaton ettei ole tehny mieli ulkoilemaan yksin illalla kahdeksan jälkeen. Joten varmaan on seuraavat artikkelit enemmän sisustusarikkeleita ja siihen liittyviä. 

Kitos kun viihdyit taas vierailulla.