tiistai, 18. syyskuu 2018

Moni haave täyttyi.

Niin se on. Elämä ottaa mutta antaakin. 

Moni pieni ja suurikin haave täyttyi tämän muuton yhteydessä.

Minulla on 3 viikkoa kesälomaa. Ensimmäinen viikko meni pakatessa. Normaalisti ei ois menny niin kauaa, mutta reuma rajoitti pakkaamista. Ostettiin muovisia muuttolaatikoita ja pahvisia muuttolaatikoita. Kirjoitin jokaisen laatikon päälle mihin huoneeseen viedään ja onko särkyvää vai ei. Aikaisemmin edellisellä viikolla maalari kävi ostamassa valitsemani maalin ja maalasi haluamallani tavalka. Jonkin verran tuli maksamaan. Mutta kyllä jälkikin oli sen arvoista.  Jos itse olisi tehty maalaukset olisi aikaa mennyt enemmän.

20180915_105604.jpg

Viikonlopulla sitten tehtiin muutto. Kahdestaan miehen kanssa ei oltaisi onnituttu, mutta onneksi siskon mies ja heidän kaksi poikaa oli apuna. Muutto kävi heiltä tehokkaasti. Lämmin kiitos heille. Kun kotiudutaan tänne niin täytyy kutsua muuttoapurit ja maalari syömään.

Onneksi on kaksi viikkoa aikaa laittaa tavarat paikoilleen, siivota vanha asunto ja luovuttaa avaimet. Heti laitoin makuuhuoneen siihen kuntoon että päästiin nukkumaan.  Ai että oli ihanan hiljaista.

20180917_094811.jpg

Sitten ollen laittanu keittiötä, olohuonetta jja parveketta. Kirjasto työhuoneen jätän viimmeiseksi.  Ihanaa kun nyt makuuhuone on makuuhuoneena ainoastaan. Ja olohuone on niin iso että saatiin ruokapöytä olohuoneeseenkin. Ihanaa syödä ja kahvitella olohuoneessa juhlapäivinä ja kun on vieraita. No meillä on ollu tapana syödä olohuoneessa ennenkin. Nyt sitä varten on ihan ruokapöytä. Siitä haaveiltiinkin kauan. Samoin kirjastohuoneesta.

Tää on muutenkin ihanalla paikalla. Rakennettu rantaan ja marja ja sienimaastot vieressä. Samoin lähellä uimapaikka. Ja tuo hiljaisuus ja rauhallisuus. On kun olis tullu ihan eri maailmaan. Mutta militäärialue tekee omat rajoitteet asukkaille. Mutta ne ei oo niin mahdottomia vaatimuksia kuitenkaan.

Parveke on lasitettu joten on osa olohuonetta.

DSC_0748.jpg

Millään ei malta kokopäivää kyykkiä sisällä kun luonto on niin vieressä.

DSC_0753.jpg

Meillä on rannassa venepaikat ja omat krillipaikat  asukkailla. Eli aina ei tarvii lähteä mökille kun haluu kalalle tai krillaamaan. 

DSC_0755.jpg

Käytiin vähän käppäilemässä iltasella. Kyllä nautittiin. Täällä eläminen on mökkeilyn ja kaupunkiasumisen sekoitus. Sieniä näkyy tulevan tosi reilusti. Kun tulee kulkuluvat ja kunto jos paranee niin pääsee tuonne mettiin sienestämään ja kalalle.

Työmatka kylöä piteni, mutta sen eteen että tällaiseen rauhasn on päässy asumaan kulkee vähän pidemmän työmatkan. 

Huomenna taas jatkuu muuttolaatikoiden purku ja kodin sisustus.

Kiitos kun vierailit sivuillani.

perjantai, 24. elokuu 2018

Tie mäenpäälle.

Nyt eletään Elokuun loppua ja sain vihdoinkin diaknoosin. Minulla on nivelreuma ja nyt kokeillaan sopivaa lääkitystä. Toivottavasti löydetään sopiva lääkitys pian. Mies päätti että on aika tehdä puuhamaan mäenpäälle asti tie jotta saadaan kaikki raskaat kuten mullat, lannoitteet ruokaostokset, rakennustarvikkeet ym. perille helpommin. No on se mies tuota tietä unelmoinu jo monta vuotta. Mutta jos minun reuma pahenee vuosien saatossa, niin mäenpäälle kiipeäminenkin olisi hankalaa.  Meillä on ollu 93 askelmaa kiivettävänä parkkipIkalta portaille. Myöhemmin syksyllä tai luultavammin keväällä sitten täytyy istutukset laittaa ja kallio pestä. 

20180824_073920.jpg

Tuntuu vähän oudolta nähdä auto terassin vieressä.

20180824_073948.jpg

Tosi vähällä vahingoilla (kukkapenkkien suhteen) selvittiin. Jyrkkähän toi tie on mutta ei sinne ole tarkotuskaan talvella ajaa. Ja neliveto menee ihan kevyesti kesällä. Ja tie on sen verran leveä että kuorma-autollakin sinne pääsee.

Puutarhassa kukkii vielä. Omenat taitaa syödä ampiaiset kokonaan. Näätäperhe söi Karviaiset ja osan viinimarjoista.

20180808_135147.jpg

Keväällä täytyy harventaa altaan ympärysperennoja kasvaneet niin isoiksi että peittyy kohta koko suihkuallas.

20180824_073717.jpg

Keltaiset perennat on vielä kukassa. Ne on illan hämärtyessä ihania pieniä aurinkoja.

20180824_073638.jpg

20180824_073646.jpg

 

20180814_100451.jpg

Satoa on kyllä riittänyt syötäväksi ja säilöttäväksi talvea varten. Sipulit riittää aika pitkälle talveen.

20180805_125822.jpg

Jätin yhsen sipulin kukan kukkimaan. Halusin nähdä sen vaiheet. Ja minusta toi on niin nätti.

20180824_074108.jpg

Hillojakin olen jonkun verran tehnyt. Tässä raparperihilloista kuvaa.

20180722_163825.jpg

Helteisestä kesästä huolimatta perennat on reheviä. Kiitos miehen. 

20180824_074135.jpg

Vaikka tontilla on metelöiny kaivinkone ja tietä on jyrätty niin myyrämatikainen ei oo karkoittunu. Taitaa olla kuuro. Myllertää koko pihan tätä menoa.

20180824_073708.jpg

Syyskuusta tulee kiireinen mutta mielenkiintoinen. On paljon pakattavaa ja suuniteltavaa. Olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Vaikkka mökkimatka piteneekin, samoin työmatka, niin uusi koti on isompi ja asuinalue huomattavasti rauhallisempikin. Nykyinen asuinseutu on niin rauhaton ettei ole tehny mieli ulkoilemaan yksin illalla kahdeksan jälkeen. Joten varmaan on seuraavat artikkelit enemmän sisustusarikkeleita ja siihen liittyviä. 

Kitos kun viihdyit taas vierailulla.

 

perjantai, 3. elokuu 2018

Näillä eväillä mennään.

Kun istuu terassilla ja kattelee ympärilleen. Koivut ym. puut kuin uupuneita kulkioita. Helle ja kuivuus tehnyt tehtävänsä. On vasta Elokuun alkua, mutta näky kuin Syyskuussa. Jotenkin itellä samanlainen olo. Helle, kipu ja epätietoisuus tehny tehtävänsä. Kesäkuussa meni polvet. Eikä ole vieläkään kunnossa. Niissä ei oo kipua enää kunhan ei mene saunaan. Saunasta ne ei tykkää. Ne on päättäny olla erimieltä minun kanssani. Eteenpäin niillä pääsee kunhan ei yritä kyykkyyn eikä portaissa kuvittele kiemailemalla kulkea.. Sellasta ne ei salli. Tulehdus kipusi vielä sormien niveliin turvotuksena ja kipuna. Ja jotta ei totuus unohtuisi, niin päätti jatkaa matkaa toisen jalan varpaisiin. 

Valkoiset ja vaaleanpunaiset puuliljat kukkivat helteestä huolimatta pitkään

20180726_144020.jpg

Kahden viikon kesäloma Kesäkuussa meni ihan pilalle kun ei kärsiny tehdä mitään. Kyynärsauvoilla kun ei ole ennen tarvinnu köpötellä, niin sainpa ylävartalon lihakset kipeiksi. Eipä olisi pitäny itte mennä niitä kuminauhan kanssa venyttelemään. Ote lipesi ja kaikkeen tähän lisäksi vielä sain reväytettyä vasemman olkapään. 

Keltaiset puuliljat oli kukkiessaan kuin auringot perennapenkissä.

20180722_131811.jpg

Loman jälkeen muutama päiivä töissä. Mutta lopulla oli pakko alistua ja mennä lääkäriin. Kun ei enää meinannu päästä kävelemään, niin pakkohan se oli. Vatsakaan ei kestäny saamiani tulehduskipulääkkeitä.  Kokeita ja uudet lääkkeet. Sekä lepoon. Van ongelmat nyt kun kerran oli alkanu, niin pääätti jatkua. Saamani uudet lääkkeet ei sopineet ollenkaa. Närkästyneenä lääkäri sitten vaihtoi lääkkeet.

Kylä luonnossa on kauniita pörriäisiä. Muistas vain välillä pysähtyä kattomaan.

20180722_111754.jpg

Van eipä uudetkaan lääkkeet pysyny sisällä. Uudelleen läkärille ja nyt sain jo tietää kokeiden tuloksiakin ja uusi lääkitys jälleen. Kokeiden tulokset kertoi että kyseessä reumaattinen tulehdus. Onko sitten nivelreumaa vai jonkin muun aiheuttama reumaattinen tulehdus. No se selviää sitten joskus myöhemmin. 

Hortenssiat kukkii kiitollisina niin  ppenkissä kuin ruukuissakin.

20180803_134126.jpg

Kivut on saatu jo siedettävälle tasolle ja varpaatkin liikkuu. Sorminiveletkin jo liikkuu paremmin. Tosin aamulla ne on niin tönköt ettei meinaa taipua minnekkään. Polvet on edelleen sitä mieltä että tura nöyristellä kyykylleen. Mutta olo on kuitenkin parempi. Saan jopa tiskattua astiat ja perunatkin kuorittua.

20180803_134211.jpg

Mies on reissussa ollu kohta viikon joten olen ollut yksin täällä. Dupaissa asuva ystävä piipahti yhtenä iltana moikkaamassa. Oli kyllä ihana tavata pitkästä aikaa. Mutta huomasin, että en oikein ollu juttu tuulella kun särki niveliä niin kovin. Toisaalta on tehny hyvääkin olla yksin ajatuksiensa kanssa, mutta toisaalta olen myös kaivannut juttuseuraa. Ajatukset on väkisinkin mennyt tähän sairauteen. Mitä se on ja miten eteenpäin. Hieman askarruttanu josko se onkin lääkärin epäilemää nivelreumaa, niin miten se etenee ym. Minä oon ihminen joka on juuri käsillä tekijä. En osaa kattoa ees telkkaria ilman että teen käsitöitä. Kauanko pystyn tekemään suuresti rakastamiani käsitöitä ja puutarhatöitä. Entä sitten työssä. Joudunko olemaan useinkin poissa töistä ja rasittamalla lisää työkavereiden työtaakkaa, joka jo muutamkin on kova.

Puutarhassa sato alkaa kypsyä, omenat, luumut marjat ym. Mutta ihan vielä ei ole sadonkorjuun aika.

20180803_134311.jpg

Mutta eihän se auta etukäteen murehtia, on vain katottava mitä elämä tuo tullessaan. Ja eiköhän se diaknoosikin jossain vaiheessa tule. Van kun sitä on luonteeltaan semmosta sorttia, että kaiken täytyy tapahtua tarkan suunnitelman mukaa. Yllätyksiä ei saa tulla.  No nyt ei mee suunnitelmien mukaan.

20180803_134347.jpg

Mutta olen huomannu kuinka vaikeaa on olla kun ei käsillään voikkaan tehdä mitään. Mutta olen lukenu kirjoja ja kattonu tapletilta elokuvia. Onhan se aika kulunu niinkin.

Kesäkukat jaksaa kukkia. Ja niiden kukinnasta kyllä nauttii.

20180803_134043.jpg

On ollut aikaa miettiä asioitaan ja elämäänsä jos jostakin laidasta. Niin myös noita ihmissuhteitaan. Ystävät ja perhe on tärkeää. Itse odotin kovasti ja pitkään että pääsee ystävien 50 päiviä juhlimaan. En päässy. Mies onneksi pääsi sinne. Mietti kyllä jäämistä kotiin kun minun kuntto ei nyt niin hyvä ollu. Mutta kannustin häntä menemään ja nauttimaan, kun kerrankin on lomaa hällä. Sanoin kyllä soittavani jos en pärjää yksin. Vaikka tiesin, että en varmasti pyydä kotiin jos pääsen vessaan ja saan ruokaa itelleni. Onhan hänenkin saatava joskus levätä ja viettää aikaa perheensä ja ystävien kanssa. 

Kesä-Heinäkuussa olen kuitenkin saanu tavata pikaisesti perhettä ja ystäviä. Ovat onneksi päässeet  edes pikaisesti moikkaamassa. Olisin kyllä niin mielelläni viettäny enemmän aikaa yhdessä. Mutta se vain ei oo aina mahdollista. 

Perennat ja kesäkukat on jaksaneet kukkia kauniisti ja runsaasti. Vaikkakin puutarhan hoito on niin retuperällä kuin voi olla. Mutta jospa se kestää tän ajan ja kun kunto antaa myöten hoidan sitäkin paremmin.  Mies lohdutteli jälleen kerran. Hyvä kun nurmikkoa en oo pystyny leikkaamaan. On säilyny vihreänä. Olisi lyhyenä palanu helteessä. Rikkaruohot taas suojaa että kasteluvesi ei pääse haihtumaan perennapenkeistä. No tottahan se tietysti onkin. Mutta, tekemättömät työt kun kuitenkin vaivaa mieltä ja sattuu silmään.

Ja ei kai ne ketään oo häirinny, kun ei kukaan käydessään niitä tehny poiskaan. Tosin kyllä ystävät olisi kasanneet kasvihuoneen käydessään, mutta silloin ei ollu täällä työkaluja saatavilla, olivat miehellä töissä. Eli voivat tekemättömät työt odottaa niitä parempia päiviä. Onneksi valoa tunnelin päässä näkyy. Ilmat taitaa vihdoinkin viikonlopulla viilentyä. Olen jo niin kyllästyny näihin helteisiin. Tänään vielä hellettä piisaa. Varjossa plus 32 astetta. Sanotaan ettei lämmin luita riko, mutta musta tuntuu ettei mun nivelet tykkää.

20180722_111529.jpg

lauantai, 14. heinäkuu 2018

Lämmintä riittää edelleenkin.

Lämmintä on riittänyt yltikyllin ja olemme saaneet myös vähän jo sadettakin. Mutta jos ei sada lisää, niin sienisato taitaa jäädä pieneksi. Mutta odotellaan. Luulisi niiden sateidenkin jossain vaiheessa alkavan. Polvetkin on alkaneet vähitellen parantua. Loman jälkeen ensimmäinen viikko oltu töissä. Viikko kului siivillä. Puutarhan kukat on kyllä tykänneet lämpimästä varsinkin kun on kasteltu kokoajan. Tosin kukinnat on menneet ohi nopeasti.

20180711_185456.jpg

Luulin että Heinäkuulle ei jää mitään kukkimaan. Mutta onneksi erehdyin. Värililjat aloittelee kukintaansa. Muutamissa on jo emsimmäiset kukat auenneet.

20180711_185645.jpg

Mutta varsinainen väriloisto antaa vielä odottaa itseään.

20180711_185715.jpg

Muutamat puuliljalajikkeet, jotka olen jättänyt puutarhaan ovat vielä nupullaan. Ne on mielestäni puutarhan kuningattaria. Ensimmäiset Kuunliljatkin aloittelevat kukintaansa. Kuunliljojen kukintaa riittää aina Syyskuun lopulle saakka. Eri lajikkeet kukkii eri aikaan.

20180702_121424.jpg

Pionin kukintaa saimme nauttia kolmatta viikkoa. Sadekkaan ei niitä runnellu. Sillä sadetta olemme saaneet sen verran vähän. Mutta tänä viikonlopulla uskon kukinnan päättyvän viimmeisissäkin Piooneissa

20180702_121358.jpg

Ruusutkin on aloittaneet kukinnan. Ne tykkää kun on lämmintä ja aurinkoista. Vaikka itelle jo helteet saisikkin riittää. En enää jotenkin tykkää enää paahteesta. Nuorempana oli toisin. Niin sitä ihminen muuttuu. Mutta luvassa on ainakin vielä tulevalkekkin viikolle helteitä.  Ja ruusut kiittää. Älkää kysykö kaunottarien nimiä. Ei harmainta aavistustakaan. Nimet on ollu jotenkin se toissijainen juttu meillä. Kukan kauneus ja väri . Sekä ruusun koko, ja ettei leviä juurien avulla. Ne on ollu meille se tärkein asia. Nyt niiden nimiä on lähes mahdoton mistään kaivaa.

20180711_185530.jpg

Osa on jaloruusuja osa maanpeiteruusuja. Niin ja joitain hentovartisia äitienpäivä ruusuja. 

Maanpeiteruusut on ihania, kun ne vuosivuodelta kasvaa laajemmalti ja kukkii yhä runsaimmin. Tosin ne tarvii tilaa yhä enemmän. Mutta leikkaamalla eivät vie tilaa muilta ruusuilta kukkapenkissä.

20180711_185554.jpg

Masnpeiteruusuja on onneksi myös eri värisiä. Näin saan puutarhaan väriloistetta. Valkoisten kukinta antaa vielä odottaa.

20180626_143537.jpg

Mieheni ostaa joka kevät yhden tai useamman ruusun lisää. Ruusut on minun miehen lempikukkia, josta olenkin aiemminkin maininnut. Uutta köynmösruusua emme ole hankkineet. Se on sääli, kun meidän todella iso köynmösruusu kuoli kokonaan. Mutta kun se talvi pari vuotta sitten oli tosi haastava. Silloin satoi vettä lähes koko alkutalven ja pakastui nopeasti yli 20 asteeseen. Sen saattoikin arvata ettei sellaista pakastamista monikaan ruusu kestä. 

20180705_151138.jpg

Mutta onneksi sentään suurin osa ruusuista on säilynyt vuosia.

20180711_185626.jpg

Itse tykään keltaisista ruusuista eniten. Varsinkin jaloruusuista. Niiden kasvu ja kukinta on niin kaunista.

20180711_185619.jpg

Mehitähdet on menestyneet enemmän kuin hyvin. Ja helteet on saanu ne myös kukkimaan. Kukinta on minusta myös kaunista, kunhan malttaa lähemmin katsella. Tosin kukinnan jälkeen kyseinen mehitähti kuolee. Mutta lisääntyvät valtavasti muutenkin rönsyilemällä. Joten ei nyt haittaa jos vähän kukinnan jälkeen harveneekin. Otan koko mehitähti raakileen pois penkistä kukinnan jälkeen. Kolo peittyy yleensä aika pian uusilla.

20180711_185639.jpg

Kesäkukat on menestyneet myös hyvin tänäkin vuonna. Kiitos miehen hyvän hoidon. Nyt luvattu viikonlopuksi ukkoskuuroja joten nostimme herkemmät kesäkukat katoksen alle. Sillä emme ole paikalla niitä suojaamassa. Tämä viikonloppu vietetään  pojanpoikien kanssa. Vanhemmat sai vapaan viikonlopun. Me saadaan vuorostaan nauttia pikkumiesten seurasta.

Kiitos vierailustasi.

tiistai, 3. heinäkuu 2018

2002-2018

Sitä kun vuosia punkaatuu tuolla ulkona (ja sisälläkin), niin välillä iskee sellanen tunne ettei oo saanu mitään aikaan. Mutta sillon on hyvä omalle mielelle palata ajassa taaksepäin ja kattoa mistä on aloittanu ja mihin on tullu. 

Yleensä joka kesä minulla on ollu jokin projeksti ja välillä useampi mikä on pitäny tehdä kesän aikana. No onhan niitä tällekkin kesälle. Mutta vielä ei ole saatu mitään tehtyä. Mulla on nyt 2vko kesälomaa. Eka viikko meni perseelleen, jos noin rumasti voi sanoa. Ainut ilonaihe oli miehen siskon tyttären lapset, jotka oli meillä mökillä hoidossa 3pv. Ja nyt näyttää että sataa vettä koko tän toisen viikon. Ollaan miehen kans vuorotellen sairasteltu, joten mitään ei oo saatu aikaan. Välillä on tullu sellanen tunne että koko tän paikan vois myyä ja miettiä uudestaan mitä halutaan.

Mutta hyvä lääke turhautumiselle on käydä läpi hieman historiaa. 

Kun sitten kävin puuhamaan historiaa läpi, niin monta muistoa tuli kyllä mieleen. Sain jopa nauraa yksin ääneen täällä. Nämä vanhat kuvat on otettu heti silloin kun ostettiin, niin ettei oltu vielä ihan mitään tehty. Kävelty ja vain kuvattu.

Tämä kuva on lahonneesta terssista. Terassilta avautu näkymä tuuheaseen metsää. Suuria kuusia kasvoi ihan kiinni lahossa terassissa. Samoin oli hurjan iso kekomuurahaisen pesä.

1344358759_img-24d03f60abdefc82c068fee50

Terassia tehtiin kahdessa osassa. Ruokailutila tehtiin kun tuli useampi lapsenlapsi. Sopivat leikkimään terassilla paremmin kun ruokailutila on erikseen.

20180626_100247.jpg

Hirret oli käsitelty jollain kamalalla venelakalla ja hirsien pinnalla oli paksu pinttynyt siitepöly ja lehtivihreä kerros. Hirret oli muuten kyllä kunnossa. Muu onkin sitten tehty uudelleen mökkiin.

1344359230_img-6f8ec00b852cfadfaf1b46816

Mökin hirret puhdistin käsin hiomalla ja harjaamalla. Siskon mies oli hieman apuna. Korkeen paikan kammosena kun en millään uskaltanu kiivetä harjakorkeudelle. Mökki sai punasen maalin ja valkoiser kehykset.

DSC_0638.jpg

Joka kesä korjattiin vähän mökkiä ja laitettiin puutarhaa. Yhtäaikaa.

1344359337_img-b5e5da1980849ecbe67065529

Tässä samasta kohtaa kuvaa ennen ja nyt.

20160802_170307.jpg

 

1344358824_img-bdcfe00d7d89f2f14232f202b

Tässä kuvaa terassilta ennen ja nyt. Näkymä on muuttunu paljon. 

image.jpg

Onneksi en kuunnellut mökkinaapureita.  Sanoivat ettei kannata mitään laittaa ei täällä mikään kasva. No kyllä kasvaa.

20170617_183832.jpg

Kasvaa mutta vaatii kastelua ja kovaa työtä. Pikkumiehet alkoi viihtyä paremmin ja paremmin mökillä kun saivat oman leikkipaikan. Rakensin heille leikkimökin miehen pienellä avustuksella. Mutta ilman apua en olisimyksin saanu kattotuoleja paikalleen.

Vaikka mökillä olikin kantovesi niin heti kun saatiin hankittua sähköt halusin suihkulähteen. Siitä muistuukin mieleen mielenkiintoinen tarina. Olin kaivanu ja istuttanu, kantanu vettä mäen päälle koko edellise viikonlopun. Sitten pääsin välillä hoitamaan jo istutettuja alueita. Olin mäen alla kitkemässä kun naapuri pysähtyi juttusille. Niin kuin täällä on tapana. Hän nauroi mun uurastamiselleni, kuten tavallista. Sitten heitti läpällä, että kohta kai sulla on suihkulähdekkintuolla mäen päällä. No, minä sanoin että niin siellä jo onkin. Hän ei meinannu uskoa todeksi. Kävi kattomassa ja kysyi miten oot saanu veden tänne mäenpäälle. No kantamalla sanoin. Hän punoi päätään ja lähti mökilleen, ei sanonu mitään.

20160623_081757.jpg

Niin. Onhan sitä saanu aikaan aika paljonkin näinä vuosina. Mutta välillä meinaa iskeä uskon puute, kun hommat ei menekkään niinkuin on suunnitellu. Tosin jos ollaan rehellisiä, niin meille tää alkaa jäädä liian pieneksi. Paljon ollaan kyllä kahdestaankin täällä, mutta sitten kun perhe ja ystävät tulee, niin tila ei tahdo riittää mitenkään. Mutta täytyy miettiä josko tätä vuosien varrella laajentaisi tai sitten laittasi vaihtoon. Kumpikaan vaihtoehto ei oo pois pyyhitty suunnitelista.

Sen verran on mökkeily muuttunu, että viimevuosina ei enää olla talvella mökkeilty juuri ollenkaan. Liekkö laiskuutta vai mukavuudenhalua.  Eihän tässä ollu nyt kuvia kuin pieneltä osalta pihaa, mutta antaa jotain osviittaa siitä mitä on aikaan saatu.

Huh. Tekipä hyvää. 

Niin, tämähän on vuodatus .net 😉