Niin se  talvi taittui. Lumet suli ja luonto heräsi jälleen. 

Meillä ei voi istuttaa tulppaaneja tai muita ihanuuksia  kun noi metsän elävät syö ne kuitenkin.

Mutta näitä ne ei kelpuuta.

On olut kiva taas seurata kuinka luonto herää.  

Taloyhtiössä ihmiset siirtää joka kevät ruukuista kukkasipulit penkkiin. Niin ne sitten kukkii seuraavina vuosina ulkona.

Nämä kaverit ei ees pelkää meitä kun tulevat pihaan herkuttelemaan.

Jäät lähti nopeasti ja pääsi jälleen kalastamaan. 

Tämä kaveri oli minun kalakaverina virvelöimässä. 

Rauhallinen kalakaveri. Sain ihan ite päättää minnepäin järveä veneellä mentiin.

Sitä ei ole malttanut olka poissa vesiltä ku. Jöäöt lähti. Ja kohtuuhyvin on saatu kalaakin. Omiksi tarpeiksi ja naapurilkekkin.

Tämä kuva on rannasta. Kun sitä kattoo määrätystä kulmastamaantienoilla niin näyttäsi hirviö rantautuneen.

Ei sitä joutanut ihan kaikkea vapaa-aikaansa kuitenkaan vesillä oleman. 

Pihatalkoot järjestettiin ja sää suosi talkoopäivää. Oli kiva viettää yhteistä aikaa naapureiden kanssa ja siinä samassa vähän töitäkin tehtiin. Tänä vuonna oli onneksi vähemmän töitä kuin vuosi sitten.

Merellekin jo vietiin katiskat. Mutta niin on ollut kylmää vielä, että kala alko liikkua vasta viikko sitten kunnolla. 

Mutta ruokapöytään on saatu kalaakin ihan hyvin. 

Jospa se alkas kutea ja ui katiskaankin kunnolla.

Ostin naapurilta vanhan ompelukoneen. Se ei toiminu, mutta ei hätiä. Kone metallin keräykseen ja maalia pintaan. Tein siitä tarjoilupöydän.

Vanhasta tarjoilupannusta pöytälampun jalka.

Johdot sisään.

Maalia pintaan.

Vähän sävyä ja varjostin. Näin uutta ilmettä taas kotiin.

Kesä tuli viikossa. Lehti puuhun ja luonto kukkii. 

Ja mikäs sen  varmin merkki kesästä sano mies kun minua kuskasi puutarhalle kesäkukkia ostamaan.  Se on kuulemma varma kesän merkki kun meille käydään kesäkukat.

Kesälomakin alkoi. 

Mutta kesälomasta sitten oma artikkeli.

Mukavaa alkanutta kesää kaikille.

On kyllä ollu talvi kaikin osin. Sää on vaihdellu paukkupakkasista +6 asteeseen. Välillä tulee lunta huikeen paljon ja sit välillä sulaa niin että Nurmi näkyy. Mut välillä on ollu tosi kaunista.

Ja terveys. Vuosi alkoi huonosti. Kunnon flunssa vai mikä romuska lue ollu. Mut niin kipeenä en oo ollu aikoihin. Ja sen jälkeen vain muutama päivä kun taas kipeenä. Ääni lähti ja oli poissa monta viikkoa. Sitten siitä selvisin ja kompuroin liukkaalla niin että kaaduin polvilleni. No onneks siitä selvisin säikähdyksellä ja muutaman päivän kipeillä polvilla.

No jos jotain hyvääkin. Kun oli se joku romuska Olin niin kipee että en voinut tupakoida niin jäi tupakka pois, tosin paino on siitäkin edestä noussut. Mutta täytyy ukoa että saan sitä pudotettua kun ulkoilukelit paranee Keväällä. 48 vuotta tupakoiden ja nyt ilman. Luulin että olisi vaikeampaa lopettaminen. Jos paino ei nousisi niin eipä ole ollu vaikeeta.

Mies lohduttaa että onpahan mistä kiinni pitää, eikä tarvii petistä ettiä. Ja kuulemma pääsen uusimaan karderobini. 

Välillä oli niin kaunista ettei olisi malttanut mennä sisällekkään.

Näytti jo välillä että jäätä ei kerkiä tulla kun välillä on niin lämmintä. Jään pinta on ollu välillä vesillä. Mutta kyllä se jää vahvistu järvellä niin paljon että pääsi pilkille. 

Pojan kanssa olen käyny pilkillä ja oli tosi hyvä syönti. Ahventa tuli sen kun nostele. Mut säälivain olivat niin pieniä että menivät naapurin kissalle. Mutta 7 tuntia ihanaa laatuaikaa pojan kanssa.

 

Vuosi kului taas nopeasti. Mutta mikä ihaninta, siihen ei kuulunut surua. Moniin vuosiin Vuosi ettei tullut suru-uutisia.  Koronarajoitujsetkin on vähentyneet. 

On saatu tavata jälleen perhettä ja ystäviä. Sekä viettää aikaa ulkona naapureiden kanssa.

Alkuvuodesta oli hienot pilkkisäät. Lunta ei ollu jäällä ja jää oli paksua. Oli tosi ihanaa ulkoilla jäällä. Ja siellä ulkoili kaikki kynnelle kykenevät koirien kanssa ja ilman.

Keväällä tehtiin talkoolla pihatöitä ja nautittiin ulkoilusta ja hyvästä seurasta.

Kesälomalla vietin kyllä yksin aika paljon aikaa, kun mies joutui olemaan metsän istutuksessa. Mutta merellä tai järvellä retkeillen ja kalastellen aika meni siivillä. Vaikka ikävöinkin tuota elämän kumppaniani. Näitä ihania karppeja en pyydystänyt. Ne ihanuudet on täällä rauhoitettuja. Mutta ihanaa oli niitä seurailla. Ahveniin tyydyin.

Kesä oli kuiva ja helteinen. Pohjavedet laski tosi alas. Samoin järven pinta laski tosi alas.

Sää suosi, niin että voitiin retkeillä saaristossakin.

Hoidan asukasyhdistyksen kanssa asukkaiden asioita ihanan ja toimeliaan hallituksen kanssa. Jos ei oteta Jouluukuuta huomioon on oltu aika terveenä. Marraskuussa saatiin jo lumi maahan. Ja se oli ihanaa.  Joulu oli rauhallista aikaa.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta 2022

 

 

Marraskuussa saimme lumen. Ja sitä tuli oikein kunnolla. Lähes 30cm. Luonto oli tosi kaunista. Oli tosi ihanaa että saimme nauttia lumisesta maisemasta. Mutta sitten jouluviikolla sää lämpeni ja alkoi sataa vettä. Onneksi kaikki lumet ei kuitenkaan sulanut ennen jouluaattoa.

 

 

 

450Tähän ikään mennessä on joulujuttuja ja jos muutakin kertynyt yllin kyllin, niin ettei tarvii uutta. Mutta tekee kuitenkin räpeltää jotain. Niinpä kaapin perältä vanhat mustat kynttilänjalat sai uuden ulkonäön ja pääsi taas esille.

Vähän pronssiväriä ensin.

Sitten valkeaa, mutta kuulotusti pronssia esille.

Näyttää vanhalta ja vähän kuluneelta. Mutta nyt voi ottaa taas käyttöön.

Kotia aloin laittaa jouluasuun jo joulukuun alussa. Heti itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitä vaan ei malta odottaa kauempaa. 

Olin haaveillut jo jonkin aikaa tekokuusesta jossa olisi valkoista huurretta, mutta ei paukkuina. Löysin, mutta en ollut valmis maksamaan keinokuusesta yli neljää sataa. Siispä pensseli käteen ja maalauspuuhiin,

Ja loputulokseen olen tyytyväinen. Meni yksi ilta pensselöimiseen. Ja maksamaan tuli noin 10e.

 

Kuusen alusta sai Joulumaan jälleen. Tosin olisi tarvinnut tilaa enemmän. Mies tuumasi josko sitä vuoden päästä jatkaus ylöspäin, no täytyy kattoa miten sen rakentaisi niin että ei näytä että kylät olisi hyllyllä. Mut nyt mennään näin. Tässä muutama kuva joulumaasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

450nneksi puin kodin jouluasuun hyvissä ajoin. Sillä sain ensi kunnon flunssan. Olin kuumeessa yli viikon. Ja kun kävin koronarokotteen sain siitä 3pv kuumeen. 

Joulu saapui mummelin puuhamaahan kuitenkin ilman tressiä.

 

Vaikka lumi hupeni aika vähiin saimme tänään jouluaattona nauttia ihanasta aurinkoisesta joulusäästä.

Joulua vietämme miehen kanssa kahden. Poika käy lasten kanssa myöhemmin. Mutta meillä on muutakin juhlittavaa tänään. Olemme olleet kihloissa 40v, ja se jos mikä on juhlansa ansainnut.

Rauhallista joulun aikaa kaikille.

Olen tarkotuksella jättäny nuo käsityöt vesisateen ja räntäsateiden ajalle. Nekin ajat vielä tulee. Sain ihanalta naapurilta hänen itse suunnitelmiaan kankaita ( graafikko Nina Kuu ). 

Nyt kädet syyttää että pääsen tekemään niistä jotain kivaa. Niin upeita kankaita.

Tässä muutamista kuvia.

 

 

 

 

 

 

 

Kyllä nyt jo odottaa että ne niin sanotut koiran ilmat tulee. Sitten on aikaa istua ompelukoneen ääreen.