tiistai, 24. tammikuu 2017

Ikimuistoisia onnen helmiä

Hei Puutarhaystävät.  Jokaisella meillä on joko pieni tai vähän isompi puutarha jota rakkaudella ja antaumuksella hoidamme ja rakennamme.

Itsellä tämä puutarha on ollut 2002 - 2017 ja siihen aikaan mahtuu pettymyksiä ja iloja. Työtä ja hiekeä. Mutta myös nautintoja ja voiton tunnetta. Ihan niin kuin kaikilla muillakin.

Mieleeni tuli antaa haaste teille kaikille. Laittakaa kuvia ja kirjoittakaa mitkä hetket on olleet puutarhassanen ja sen rakentamisessa sekä hoidossa ne jotka ei koskaan unohdu. Niitä suuria onnen hetkiä joista saa sitä voimaa ja intoa jatkaa yhä vain.  

Toki noita onnen hetkiä on lukematon määrä tullut. Mutta jos vain näitä ikuisiksi mieleen jäänetiä hetkiä jotka koskee puutarhaa.

Ostimme siis paikan 2002 ja paikka oli ollut autiona 11 vuotta. Luonto oli ottanu 99% :ti omakseen koko tontin. Mutta voi sitä onnen hetkeä kun lahonneella terassilla kattelin ympärilleni. Olin saanu ptkään kaivatun tontin jotsta saisin alkaa taas raivata puutarhaa. Ei työ pelottanu vaikka lapset kyllä vähän taivastelivat tulevaa urakkaani sillä tein samaan aikaan pihaa kun rakennuksia kunnostimme. Pihan laitto oli ja on edelleen hidasta sillä millään koneella ei sinne pääse.

                    Onnen hetket kun paikan ositimme               Mutta kyllä oli ihanaa kun sai raivattua pikkupläntin puutarhaksi

1344359337_img-b5e5da1980849ecbe67065529           1344970860_img-3c031428148e3308c65dc7388   

Se onnen tunne kun ensimmäisen kerran kolmen vuoden päästä keväällä ensimmäiset kukkapenkit kukki.

IMG_1293.jpg

Puoliso toi 3 omenapuun tainta (2,5m korkeita) vaikka minulla ei ollut vielä raivattu niille paikkaakaan. Mutta kun ne sitten lopulla kukki ensimmäisen kerran kunnolla. Niin olihan se huikea tunne.

IMG_0056.jpg

Olimme etsineet vuosia jo edelliseen puutarhaan ruusua nimeltä Romantig ja kun sellainen löytyi. Mutta vasta kun se ensimmäisen talven jälkeen kesällä teki valtavan kokosia kukkasia niin sitä vain piti käydä monesti päivään ihailemassa.

IMG_3463.jpg

Tein puolison kanssa roskakatoksen ja katto tuli maanpeitekasvista. Jännitin kuinka se selviäisi ensimmäisestä talvesta ja voi sitä riemun päivää kun se sitten kukki seuraavana kesänä yltikylläisesti. Ja on kukkinut monta vuotta sen jälkeenkin. Joka vuosi se saa mielen niin hyväks.  Itse kasvatin taimet pistokkaista, kyllä kannatti. Samoin vieläkin naurattaa itseä kuinka onnellinen olin kun sain kuorma-autollisen luonnonkiviä ja toisen kuorman hiekkaa. Ja kun kädet- ja selkä kipeenä lajittelin ne moneen kertaan ja tein ojanpielet ja rinteen kivi-istutukset. Mutta kun ne oli valmiina niin eipä kivut harmittanu yhtään, vaan se mahtava tunne kun en oli valmiina. Puoliso tuumailee vileäkin että hän luuli mummelin ihan kuihtuvan urakan aikana. Tais se paino muutaman kilon tippua kun niitä heittelin,kantelin, kärräsin ja junttasin maahan. Mutta olipa viiden  viikon jälkeen todella kunto kohdallaan. 

 

Ostettaessa oli hengissä vain muutama Vuorenkilpi ja yksi pieni Tarhapionin oksa. Oksa oli kuin heinänvarsi pieni ja hento. Kaivoin sen ylös ja istutin ensin kukkapurkkiin jota hoivasin. Muutaman vuoden päästä se oli jo huikea pensas kukkapenkissä ja kukki runsaasti. Nyt siitä on jaettu jo 4 puskaa jotka kukkivat runsaasti joka vuosi. Se onnistumisen huikea tunne.

33.jpg

Kun sitten muutaman vuoden päästä saatiin sähköt niin aloin haaveilla suihkulähteestä. Vesijohtoahan ei ollut. Mäen alla on kaivo josta kantovesi. Mutta kun mieli niin teki niin eikun kaivoin ja sellaisen tein. Kaksi päivää kannoin sankoilla vettä altaaseen 645L . Mutta kun urakka oli ohi ja istuin portailla ja katsoin kun vesi lorisi lähteessä  (nyt jo moneen kertaan muutettu ulkonäköä ja nykyään vesi saadaan kesäsin sähköpumpulla mäen päälle) niin olihan se sellainen selkävoitto että se tunne ei unohdu koskaan.

IMG_0615.jpg

Paljon on muitakin, mutta tässä nyt muutama onnistumisen ihanuuksia ja ne tunteet hävittävät ne lihaskivut, hikipisarat ja muutamat ärräpäätkin, joita on joskus kantoja ja kiviä kaivaessa saattanu päästääkkin.     

Puutarhahulluus, joku sanois että sairasta koko touhu,  mutta olkoon vain. Se vain on niin ihanaa.

Haasteen saa ottaa vastaan ken haluaa. Te jotka otatte haasteen vastaan laittakaa viestiä jotta voin käydä kattomassa myös teidän onnen tunteitanne.

lauantai, 14. tammikuu 2017

Tilinpäätös puutarhassa 2016

Moni on tehny jo tän tilinpäätöksen ja niin innostuin minäkin.

Mitä unelmia toteutit vuonna 2016

Muita unelmia ei ollu puutarhan suhteen kuin että saisin tehtyä uuden vadelmapenkin ja että kaikki kasvaisi hyvin. Ja sen sain syksyllä tehtyä.

s19.jpg

Mitä opit

Sen opin että ei kaikkeen aika riitä, mutta ei kannata liikaa murehtiakkaan sillä asioilla ja niin myös kasveilla on tapana selviytyä. Luonnolla on omat konstinsa.

IMG_0076.jpg

 Mitä murehdit.

Murehdin aika paljon Köynnösruusun kohtaloa. Se oli jo niin ihanan iso ja kukki runsaasti monena vuonna, mutta sitten talvi meinas tappaa sen. Mutta onneksi se jäi kuitenkin henkiin.

Mistä haaveilet vuodelle 2017

Voi haaveita on paljon. Mutta mutta täytyy tarttua niihin hommiin mitä pitää taas uusia. Puutarha kaipaa uusia portaita ja ne varmaan pitäsi saada uusittua. Aika on tehny tehtävänsä. Samoin suihkualtaan allasmuovi alkoi syksyllä vuotaa, joten edessä uuden altaan teko. Talven aikan vähän ideoitava jotain uutta tilalle.

Mutta toivon hartaasti että keväällä kukkisi kaikki syksyllä istutetut sipulikukat kukkisivat runsaana. Talven säät ei vain lupaa hyvää. 

En laita haastetta erityisesti kellekkään. Mutta josko joku ottasi haasteen vastaan. Sopii muillekkin kuin puutarhaihmisille.

Haaveillaan jo kesästä ja kesän tuoksuista.

7ff25b79-b9ff-4299-812b-5fb1135f1b61.jpg

perjantai, 13. tammikuu 2017

Taidetta ja romantiikkaa

Helsingissä oli valojuhlat joten päätettiin käydä mekin niitä kattomassa ja olihan ne ihan mukavia. Väkeä oli tosi paljon. Mutta yleensä kun ihmisä on ihan vierivieressä niin meteli ja häly on kova. Mutta nyt ihmiset ei metelöineet vaan nauttivat näkemästään ja kuulemastaan.

Ensin kiersimme illalla kattelemassa valonähtävyyksiä ja sitten lähdettiin risteilylle. Sää oli tosi hyvä joten ei palellut yhtään kaupungilla vaikka oltiin siellä pari tuntia. Ja kun ei tullutkaan niin laivallakin oli ihan mukavaa.

Muutama valoteos jäi näkemättä kun ei kehdattu lähteä niin kauas sataman lähttyviltä.

pressa.jpg

Tää oli paras minusta. Siinä koko ison talon kaksi seinämää oli valoteosta jossa soi musiikki ja värimaailma muuttui koko ajan.

tao.jpg

Kirkko. Joo olihan se kaunis mutta mua tökki ajatus että kirkko oli taideteoksena. (Vanhollinen Ortodoksisuus iski jälleen ).

Siinä vaihtui myös värimaailma musiikin säestämänä. Hienoja olivat. 

kirk.jpg

Myöhemmin illalla mentiin laivaan ja lähdettiin risteilylle. Laatuaikka kahdestaan. Ihanaa aikaa ilman kiirettä. Aikaa toisilleen. Sitä ei ole koskaan liikaa.

 

perjantai, 13. tammikuu 2017

Joulu ja Uusivuosi meni vauhdilla

Joulu ja Uusivuosi meni vahudilla. Joulupäivän ja Tapaninpäivän yönä alkoi vatsatauti ja nousi kuume. No se oli odotettavissa sillä pojan perheellä oli se jyllänny ennen Joulua. Mutta mentiin kuitenkin Jouluaattona sinne. Ja saatiin se mukaan. Siinä meni muutama päivä potiessa. Harmi oli vain että ruokaa meni hukkaan tosi paljon koksa emme voineet ottaa etukäteen sovittuja vieraita vierailulle koska oltiin kipeenä. Mutta jos etsii hyviä puolija asiasta niin paino tippu mulla lähes 5kg ja puolisolla vähän yli 3kg. Täytyy aina yrittää ajatella positiivisesti.

Jouluaattoyönä mentiin mökille viettämään joulua mutta Tapaninpäiväaamusta aikasin piti lähteä kotiin kun alko vatsatauti. Siinä taudissa ei ole kiva olla mökillä kun siellä ei ole sisävessaa.

Uusivuosi sitten vietettiinkin kotona kaupunkiasunnolla ihan kahdestaan rauhallisesti. Parvekkeelta katottiin ilotulitusta, itte ei olla ammuttu enää vuosikymmeniin. Jotenkin ei raasi ampua rahaa taivaan tuuliin. Ja kaupungissa ammutaan muutenkin niin paljon raketteja ettei ole mitään tarvetta enää ampuakkaan.

Ei myökään tehty  mitään lupauksia sillä ei ne kuitenkaan toteutuisi. Uusivuosi samoin kuin vappu on sellaisia juhlia joita ei ole koskaan juuri juhlittu meillä. Joulu, Pääsiäinen ja juhannus sitten sitäkin enemmän.

uusivuosi2009%5B1%5D.jpg

Aika on kulut käsitöitä tehdessä ja puuhastellessa kaikkea pientä.

Käisttelemätön puinen puukkoteline sai uuden ilmeen. Maalasin sen valkoiseski ja servetistä leikkasin kuvion jonka kiinnitin servettilakalla. Vähän aikaa taas kelpaa. Aloin niin kyllästyä siihen puiseen olemukseen. Tarjotin saa saman käsittelyn jahka aikaa tulee sen verran.

 

puukot.jpg

Neulonu olen työmatkoilla ja telkkaria kattoessa. Ja jotain olen taas saanut aikaan.

Ittelle kynsikkäät. Mukava käyttää nahkasormikkaiden kanssa kun joutuu oleen enempi ulkona.

kysikk%C3%A4%C3%A4%20n.jpg

Sukkia lapsille eri kokoisia. Tosin vastaanottaja on vielä tietämättä. Aina niille on käyttäjää löytynyt. Eiköhän näillekkin.

lasten%20suk.jpg

Samoin näille.

posu.jpg

Nämä lähti postissa ystävän uudelle pikkuprinsessalle.

vavvelille.jpg

Näille aikuisten pitkille saapassukille varmaan löytyy käyttäjä.

misuk.jpg

Nämä tein itselle kumisaapassukiksi. Pitkät varren kumisaappaissa on mukavemmat kuin lyhyet varret.

misu.jpg

Nämäkin varmaan löytää vielä käyttäjän.

tiituksen.jpg

Puoliso taas hemmoitteli kukkasella. Ihanaa kun on mies joka muistaa ajoittain tuoda kukkasia kotiin.

sellasta.jpg

lauantai, 31. joulukuu 2016

Hyvää Uutta Vuotta 2017

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta ja oikein hyvää tulevaa vuotta 2017 

20161231_152333.jpg