keskiviikko, 15. maaliskuu 2017

Kevät antaa vielä odottaa, mutta suunnitelmia tehdään.

Kevät ei vielä ole kunnolla alkanu. Lunta on vielä puutarhassa vaikka ei paljoa mutta näillä korkeuksilla katottuna täysi talvi. Tosi välillä on jo ollu ihanan lämmintä ja aurinkoistakin. Mökillä on oltu aikas vähän tänä talvena. Mutta linnut ja oravat on käyty säännöllisesti syöttämässä.

q6.jpg

Vielä saadaan odottaa kevään sipulikukkasten loistoa. Pikkumiesten hiekkalaatikkokin on vielä lumen alla. Hiekkalinnan rakentaminen joutuu odottamaan myös.

q7.jpg

Aamulla varhain kun oltiin jo mökillä niin hankikin kantoi mukavasti.

q10.jpg

Marjapensaissakaan ei ole vielä elonmerkkiä. Uinuvat vielä talvilunta.

q1.jpg

Ja kun siinä kiertelee pihaa niin väkisinkin sitä ajatus alkaa juosta seruaavaan kevääseen ja kesään.

Uusi allas tietysti täytyy tehdä kun syksyllä entinen alkoi vuotaa. Muutaman vuodenhan tuo muovi kesti.

q9.jpg

Kun kateltiin mökillä mainoksia niin K-raudan mainos osui silmään. Joten pitihän se lähteä sillä käymään kun tarjous oli niin hyvä. Oltiin kumpikin heti sitä mieltä että tuollainen meille. Ja niin ostettiinkin. Nyt sitten keväällä kun ilmat lämpenee täytyy terassia isontaa, jotta mahtuu ruokailutilaan. Kuva on myyjän sivuilta siksi jättää kummasti tyhjää tilaa.

501029968_F.jpg

Käytiin samalla ulkoilemassa pitkin mettiä. Oli ihan mukavaa kun ei upottanu ollenkaan.

q8.jpg

Hyvää kevättä kaikille, kyllä se sieltä tulee kunhan jaksetaan odottaa. Vaikka odottajan aikahan on tunnetusti pitkä.

 

keskiviikko, 15. maaliskuu 2017

Naistenpäivä

Naistenpäivää vietin töissä ja illan kotona yksin. Puoliso lähti iltapäivällä Tukholmaan muutamaksi päiväksi  kummitytön ja hänen perheen kanssa. Minä jäin kotiin kun minulla ei ollu lomaa jotta olisin päässy mukaan.  Mutta kun aamulla heräsin oli yllätys odottamassa.  Puoliso oli edellisenä iltana minun jo nukkuessa tehny kauan toivomani hyllykön sohvan taakse. Oli kyllä ihanaa. Sai kunnon halin ja kiitokset.

q4.jpg

Ja kun tulin kotiin odotti kevät kukkaset pöydällä. Liinaa piti laittaa hyllykön päälle ja kukkaset lampun kanssa siihen.

Kun se isäntä sitten palasi kotiin, toi kimpun ruusuja tullessaan. Ei ollu kuulemma kerinny kukkakauppaan jonottamaan naistenpäivänä kun oli kiire töiden jälkeen laivaan.

q2.jpg

On se ihanaa kun on sellainen puoliso joka muistaa kukkasin.

 

keskiviikko, 1. maaliskuu 2017

Juhlaa ja laatuaikaa puolison ja ystävien kanssa.

Tämä vuosi on oika juhlavuosi. On häitä, lakkiaisia, rippijuhlia ja synttäreitä. Ja ensimmäiset juhlat on vietetty.

Pikkuveli täyttää 50v. Joten juhlimme sitä vähän etuajassa. Hän asuu perheineen ruotsissa. Oli tosi ihanaa viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa.  Ainut oli että jäljelle jäi kova ikävä, muuten matka oli täydellinen. Ja miksi ei olisi ollutkaan.

Laivalla yli ja sitten autolla. Sää oli aurinkoista ja lämmintä.

Samalla vietimme laatuaikaa myös kahdestaan puolison kanssa. Ja mikäpä oli viettää kun puitteet oli kohdallaan. Hytissä odotti mennen tullen tuoreet leikkokukat, kuohuviinit, hedelmävadit ym.

20170227_161821.jpg

Ajomatkalla näki kauniita maisemia ja sää oli kuin meillä keväällä.

20170225_120926.jpg

Aurinko paistoi ja lämmintä oli + 4c

20170225_121734.jpg

Aika meni kuin siivillä kun oli niin paljon puhuttavaa. Sitä se on kun liian harvoin nähdään. Kesällä Hälleförnäsen on varmaan kaunis paikkakunta jossa oli valtavasti ihania vanhoja omakotitaloja ja maalaismaisemat.

 20170225_131330~2.jpg

Eskilstuunassa käytiin viettämässä iltaa hyvän ruuan myötä. Eikä sielläkään ollu puitteissa valittamista.

20170225_181350~2.jpg

Viimmeisenä päivänä tultiin jo ajallaan Tukholmaan ja käytiin soppailemassa ja kierreltiin vanhoja tuttuja paikkoja kattelemassa. Romanttista.

Täältä alko meidän yhteinen taival 38 vuotta sitten. Eipä paikat niin kovinpaljoa ollu muuttunu siitä. 

20170227_133307.jpg

Kun tultiin takaisin niin sää ei enää suosinu, sateista ja koleaa. 

20170227_164026.jpg

Ikävä jäi mutta muutaman kuukauden päästä nähdään. Täydelliset 4 vuorokautta. Ja lomaakin on vielä jäljellä ja kerkiää nauttia kotonaolosta.

Helmikuu on jo lopulla ja pian saadaan nauttia keväästä. Sitten pääsee taas puutarhaan puuhastelemaan. 

keskiviikko, 1. maaliskuu 2017

Näpertelyä ja suunnittelua

Kutominen on tältä talvelta saatu päätökseen ja nyt on aikaa muuhun. ( enää en laita kuvia niistä. Onhan noita jo kuvattu ihan tarpeeksi). 

Sain mieluisan kunniatehtävän. Suunnitella ja toteuttaa ystävien häät. Toki hekin siihen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu. Teemana on maalaisromantiikka.

Kerättiin erilaisia lasipulloja ja -purkkeja joista sitten näpersin kynttilänjalkoja ja kukkamaljakoita.

20170210_183723.jpg

Servettimansetteja näpersin pahvista, juuttinarusta, pitsistä ja satiininauhasta.

Vielä on kesken servettien koristelun suunnittelu.

20170210_183638.jpg

Samoja materiaalia pulloihin ja purkkeihin. Lisäksi rautalankaa, kuumaliimaa ja paperinarua sydämmiin.

20170211_174234.jpg

Eri muotoisia ja eri kokoisia pulloja ja purkkeja.

20170211_174310.jpg

Vielä on monta pulloa ja purkkia koristeltavana. Mutta kiirettä ei toki ole, koska häät on vasta kesällä. 

Pitihän sitä ideaa kokeilla kuin se toimii, joten testasin silkkikukilla. Ja toimiihan se.

Kynttiläpullon sisään tulee jokin heinä tai hento kukka ja vettä.

20170204_171714.jpg

Silkkikukilla kokeilin minkä kokosia kukkia niihin mahtuu ja minkä verran täytyy tilata ja kasvattaa.

20170211_180404.jpg

Mutta oon kerinny näperrellä muutakin.

Purkkilipseistä tein eläni ensimmäisen olkalaukun. No susuhan siitä tuli. Mutta kelvannee lasten prinsessaleikkeihin.  Mutta ehkäpä seuraava tuotos sitten onnistuu paremmin.

20170222_165000.jpg

Seuraavaksi sitten alan kehitellä täytekakkuvaihtoehtoja. Malli on jo päätetty ja nyt viikonlopulla pääsen tekemään eri täytevaihtoehtoja. Ihanaa puuhaa.

Aloitin myös liitutaulun teon. Puoliso leikkasi levyn jonka maalasin liitumaalilla. Nyt etitään siihen raameja. Sitten kun saan sen valmiiksi niin siitä sitten myöhemmin enempi.

tiistai, 24. tammikuu 2017

Ikimuistoisia onnen helmiä

Hei Puutarhaystävät.  Jokaisella meillä on joko pieni tai vähän isompi puutarha jota rakkaudella ja antaumuksella hoidamme ja rakennamme.

Itsellä tämä puutarha on ollut 2002 - 2017 ja siihen aikaan mahtuu pettymyksiä ja iloja. Työtä ja hiekeä. Mutta myös nautintoja ja voiton tunnetta. Ihan niin kuin kaikilla muillakin.

Mieleeni tuli antaa haaste teille kaikille. Laittakaa kuvia ja kirjoittakaa mitkä hetket on olleet puutarhassanen ja sen rakentamisessa sekä hoidossa ne jotka ei koskaan unohdu. Niitä suuria onnen hetkiä joista saa sitä voimaa ja intoa jatkaa yhä vain.  

Toki noita onnen hetkiä on lukematon määrä tullut. Mutta jos vain näitä ikuisiksi mieleen jäänetiä hetkiä jotka koskee puutarhaa.

Ostimme siis paikan 2002 ja paikka oli ollut autiona 11 vuotta. Luonto oli ottanu 99% :ti omakseen koko tontin. Mutta voi sitä onnen hetkeä kun lahonneella terassilla kattelin ympärilleni. Olin saanu ptkään kaivatun tontin jotsta saisin alkaa taas raivata puutarhaa. Ei työ pelottanu vaikka lapset kyllä vähän taivastelivat tulevaa urakkaani sillä tein samaan aikaan pihaa kun rakennuksia kunnostimme. Pihan laitto oli ja on edelleen hidasta sillä millään koneella ei sinne pääse.

                    Onnen hetket kun paikan ositimme               Mutta kyllä oli ihanaa kun sai raivattua pikkupläntin puutarhaksi

1344359337_img-b5e5da1980849ecbe67065529           1344970860_img-3c031428148e3308c65dc7388   

Se onnen tunne kun ensimmäisen kerran kolmen vuoden päästä keväällä ensimmäiset kukkapenkit kukki.

IMG_1293.jpg

Puoliso toi 3 omenapuun tainta (2,5m korkeita) vaikka minulla ei ollut vielä raivattu niille paikkaakaan. Mutta kun ne sitten lopulla kukki ensimmäisen kerran kunnolla. Niin olihan se huikea tunne.

IMG_0056.jpg

Olimme etsineet vuosia jo edelliseen puutarhaan ruusua nimeltä Romantig ja kun sellainen löytyi. Mutta vasta kun se ensimmäisen talven jälkeen kesällä teki valtavan kokosia kukkasia niin sitä vain piti käydä monesti päivään ihailemassa.

IMG_3463.jpg

Tein puolison kanssa roskakatoksen ja katto tuli maanpeitekasvista. Jännitin kuinka se selviäisi ensimmäisestä talvesta ja voi sitä riemun päivää kun se sitten kukki seuraavana kesänä yltikylläisesti. Ja on kukkinut monta vuotta sen jälkeenkin. Joka vuosi se saa mielen niin hyväks.  Itse kasvatin taimet pistokkaista, kyllä kannatti. Samoin vieläkin naurattaa itseä kuinka onnellinen olin kun sain kuorma-autollisen luonnonkiviä ja toisen kuorman hiekkaa. Ja kun kädet- ja selkä kipeenä lajittelin ne moneen kertaan ja tein ojanpielet ja rinteen kivi-istutukset. Mutta kun ne oli valmiina niin eipä kivut harmittanu yhtään, vaan se mahtava tunne kun en oli valmiina. Puoliso tuumailee vileäkin että hän luuli mummelin ihan kuihtuvan urakan aikana. Tais se paino muutaman kilon tippua kun niitä heittelin,kantelin, kärräsin ja junttasin maahan. Mutta olipa viiden  viikon jälkeen todella kunto kohdallaan. 

 

Ostettaessa oli hengissä vain muutama Vuorenkilpi ja yksi pieni Tarhapionin oksa. Oksa oli kuin heinänvarsi pieni ja hento. Kaivoin sen ylös ja istutin ensin kukkapurkkiin jota hoivasin. Muutaman vuoden päästä se oli jo huikea pensas kukkapenkissä ja kukki runsaasti. Nyt siitä on jaettu jo 4 puskaa jotka kukkivat runsaasti joka vuosi. Se onnistumisen huikea tunne.

33.jpg

Kun sitten muutaman vuoden päästä saatiin sähköt niin aloin haaveilla suihkulähteestä. Vesijohtoahan ei ollut. Mäen alla on kaivo josta kantovesi. Mutta kun mieli niin teki niin eikun kaivoin ja sellaisen tein. Kaksi päivää kannoin sankoilla vettä altaaseen 645L . Mutta kun urakka oli ohi ja istuin portailla ja katsoin kun vesi lorisi lähteessä  (nyt jo moneen kertaan muutettu ulkonäköä ja nykyään vesi saadaan kesäsin sähköpumpulla mäen päälle) niin olihan se sellainen selkävoitto että se tunne ei unohdu koskaan.

IMG_0615.jpg

Paljon on muitakin, mutta tässä nyt muutama onnistumisen ihanuuksia ja ne tunteet hävittävät ne lihaskivut, hikipisarat ja muutamat ärräpäätkin, joita on joskus kantoja ja kiviä kaivaessa saattanu päästääkkin.     

Puutarhahulluus, joku sanois että sairasta koko touhu,  mutta olkoon vain. Se vain on niin ihanaa.

Haasteen saa ottaa vastaan ken haluaa. Te jotka otatte haasteen vastaan laittakaa viestiä jotta voin käydä kattomassa myös teidän onnen tunteitanne.