2012
Verkot nostettu viimmeisen kerran tälle syksylle. Nyt vielä puhdistus ja laittamien talviteloille. Venekkin pestävä ja käännettävä talviteloilleen.
Sienestys reissulla oli ihana levätä lammen rannalla eväitä syöden.
Olipa vesistö pieni tai suuri, niin aina se on yhtä kaunita ja kiehtovaa. Ne rannat niin kauniit ja rauhoittavat.
Vaikka en pidäkkään uimisesta "osaan kyllä" niin rannalla on ihana viettää aikaa samoin veneessä kalastellen Tai muutenvaan soudellen ja nauttien rauhasta.
Syksyn aikana oltiin paljon luonnossa. Maasto oli ylä ja alamäkeä sekä paljon lampija. Korkeilta kallioilta oli aivan ihanat näkymät lammenpinnalle.
Rantaan ajautuneet uppopuut saavat minun mielikuvituksen liikkeelle joka kerta.
Auringon säteet saivat lammenpinnan kimaltamaan hopeanhohtoisesti.
Sorvalammen rannalta aurinkoisena syyspäivänä.
2010
Toiset vielä nukkui, kun siskoni kanssa vietimme rauhaisaa tee/kahvihetkeä laivan kannella.
Auringonlaskua täytyi käydä ihatelemassa ennen kun lähdettiin tanssimaan.
Petäyksessä oli kiva käydä välillä nauttimassa hetki omissa oloissaan rannan tuntumassa.
Ja se olikin tarpeeseen sillä meitä oli sen verran suuri porukka virkistyspäivillä.
Nää rannat on käyneet niin tutuiksi jo lähes neljänkymmennen vuoden aikana. Kalajärvellä on kalastamaan oppinu poikakin pienenä. Ensimmäiset ahvenensa siellä pyydystänyt isänsä kanssa.
Eräjorman mökin terassilta katsoimme kuinka päivä vaipui mailleen. Ei ollut lohen pyytäjiäkään juuri silloin paikalla.
Soi soitto kumma yöhön syksyiseen,
kun nukkuu huoneeni ja kaikki kansa.
Tuoll uskoo haaveilija viululleen
pyhimmät, kallehimmat nelmansa.
” Rafael Ronimus"
Hetki rannalla rauhaisalla ennen verkkojen katsomista. Pitkälläjärvellä on tullut nyt viimmeisten kymmenen vuoden aikana käytyä muutaman kerran verkolla ja katiskalla pyytämässä kalaa. Ja mikä sen ihanampaa kuin auringon nousu ja -lasku kesällä.
Ja täytyyhän sitä kerran kesässä viettää hellepäivä veneessä aurinkoa ottamassakin.
Mutta iltahetkiä, niitä hetkiä kun aurinko laskeen ja saapuu pimeä. Niitä ei voita mikään. Vaikka rannoilla on mökkejä aika montakin niin järvellä ihme kyllä yleensä ei näy muita. Siellä on mukava rauhoittua päivän päätteeksi.
Rannat on osittain todella korkeita ja jyrkkiä kalliorantoja. Mutta kallioilta onkin sitten sitäkin komeammat maisemat.
Näillä kallioilla on hyvä istahtaa omiin aatoksiinsa. Siinä elämäänsä järjestää ja ajatuksiansa oivaltaa. Eihän ne aina järjestykseen mene. Mutta on syy tulla toistenkin istahtamaan.
Konnenvedellä auringon nousua katsoimme mökin rannalta. Hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa, kädessä höyryävä teemuki ja auringon nousu. Siitä oli hyvä alittaa uusi päivä ja lähteä kokoamaan edellisenä iltana laskettuja verkkoja.
Ei se luonto niin rauhallinen joka hetki ollut Konnenvedelläkään. Myrsky nosti jo päätään seuraavana iltana ja aallot löi rantakiviin jo aika voimalla.
Konnenveden kirkonkylän laitamilla oli koski jossa vesi virtasi vuolaana. On varmaan montakin koskea jossa kuohut on kovemmat mutta kaunista oli sielläkin. Kyseinen koski on kuuluisa sen vuoksi että Kekkonen aikanaan kävi siellä kalassa usaankin kertaan.
Vaikka meri ja järvet on kauniita niin pienet lammet on viehättäviä omalla persoonallisella tavallaan. Vois sanoa että pieni on kaunista.
Pitkän järven rantaan se askel johtaa usein kuitenkin vaikka minne suuntaan lähtisi iltakävelylle. Näin kävi jälleen kerran vaarin kanssa iltakävelyllä ollessa. Ja mukavapa oli rannalla hetki viettää ja taratella sitä sun tätä.
Vanha jo haalistunut laituri lumosi minut täysin kauneudellaan. Ehkä sitä ei enään kukaan käyttänyt tai se oli muuten jäänyt korjaamatta. Vai oliko omistaja nähnyt sen saman ajan tekemän kauneuden joka minutkin lumosi, eikä tohtinut rueta sitä muuttamaan.
Mustalampi on sanansa mukainen, vesi siinä on tosi hapanta ja kylmää. Eikä ihme sillä onhan se lähdepohjainen lampi. Ei kovin kalainen mutta kiva sen rataan on pysähtyä taukoa pitämään ja vesilintujen touhuja katselemaan. Aika usein sen rannoilla pesiin Telkkäparskunta ja Sorsapariskunta.
