2016

 

 

 

 

 

Ruskaa alkusyksystä Rautavaarlla.

 

Nuuksion kaunista metsää

 

 

Keyretyn rantaa

 

 

Paltamolla näkee kauas.

 

Illan hämärtyessä luonnon rauha ja tyyneys täyttää maiseman ja samalla oman mielenkin.

 

Sama ranta ja sama maisema miten onkaan erilainen eri säällä. Myrskytuuli riepotti puita ja nosti aaltoja. Kaunista sekin.

 

 

Niin lammet kuin järvet on mökkimaisemissa todella kaunista katella.

 

 

Erälammen ranta huokuu omaa rauhaansa.

 

 

 

 

 2015

Kesää

Oravat temmeltävät pihassa. Niillä on selvä kastijärjestys kuka käy milloinkin syömässä pähkinöitä syöttöautomaatilla.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen sieniretki ja levähdyspaikkana lammenranta.

Ideltesk

Lieksasta.

 

 

 

Kevät

 

Sammalmetsä saa mielikuvituksen liikkeelle. Peikkometsää.

 

Joutsenet uskentelivat pellolla tulva-alueella.

 

 

Pieni pakkanen ja kevät aurinko mikä sen mukavampaa. Mutta aurinkolasit oli kyllä tarpeen.

 

 

 

 

Voi sen tupsukorva

 

 

Rantakallion pintaa

 

 

 

 

Koosta ei voi valittaa

 

 

Vanha tammi oli saanut komiat sieneet rungolleen.

 

 

 

 

 

Kylmästä säästä johtuen sammakoita ei ole kovinkaan montaa näkynyt tänä kesänä täällä tontilla.

 

Linnut ovat sitäkin ahkerammin asustelleet pöntöissä.

Tosin Tikkaa on saanut hätistellä koko ajan pois niiden kimpusta. Koska öttiäisten määrä on ollut pieni kylmyydestä johtuen, on ruokaa etitty ahkerammin lintujen pesistä.

 

 

 

Sepelkyyhkyt teki taas tontille pesän. Kiva seurata vähän isommankin linnun touhuja.

Vettä ja räntää on nähty tänä Juhannuksena. Ja vettä koko kesän.

 

 

 

Oli helppo liikkua luonnossa kun ei tarvinnut kaahlata lumessa. En ole hiihdon ystävä.

 

Keväällä peurat pääsi aikaisemmin syömään niityille kun lumi ja routa ei haitannut. Laumatkin oli kasvaneet lukuisilla vasoilla. Tämä ja viime talvi oli heille suotuisaa aikaa.

 

Muutolinnut palasivat aikaisin tänä keväänä.

 

Mutta takatalvi tuli kuitenkin.

 

 

 

 

Meillä ei ollut Espoossa lunta juuri ollenkaan ehkä pieni kuura. Mutta Sotkamossa oli ihan oikea talvi ja kyllä se lumi näytti huikeen kauniilta.

 

 

Lunta odotellessa

 

 

 

 

 

 

Vasta tammikuusa saimme lunta emsimmäisen kerran ja silloinkin todella vähän . Luonto oli jo lähteny kasvuun uudelleen. Mutta toivottavasti ei tule pakkasvaurioita.

 

Vaikka ei no pakkaset juuri ole haitannu.

 

Onneksi saimme nauttia edes vähän lumesta. Vain kerran tarvitsi kolata parkkipaikkaa tänä vuonna.

 

 

 

 

 

 

 

Talvi antaa odottaa itsenään. Oltiin keräämässä suppiksia ja hyvin vielä löytyi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kalareissulla on aikaa hetki hengähtää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisiliskot nauttivat helteisestä alkukesästä

 

 

 

 

Alkukevättä

Olin laiturilla kattelemassa vesilintujen uiskentelua ja kuvasin niitä. Telkkäpariskunta ui toisella laidalla lampea kun toinen Telkkäuros päätti tehdä valloituksen ja syöksy kimppuun.

 

 

 

Telkkä naaras jäi uiskentelemaan kauemmas kun urokset alkoivat otella.

 

 

Taistelu oli oikein kunnon tiimellystä. Välillä pinnalla ja välillä sukelluksissa.

 

 

Ja temmellystä riitti aika kauan.

 

 

Mutta uroksen vaihtoa ei tullut. Hyökkääjä joutui luovuttamaan.

 

 

 

Ja jälleen rauha maassa.

 

Luonto antaa omia pieniä elokuvia ihan omasta takaa, maltetaan vain hetki istua ja odottaa. Ja tämä näytös oli aika moinen todellista draamaa.

 

Kevät on muillekkin eläimille parittelun aikaa. Toisen lammen rannalla sain seurata kuinka Rantakäärmeet kuhertelivat. Ne ei näyttänyt näkevän mitä ympärillä tapahtui. Sain rauhassa mennä niin lähelle kuin itse halusin.

Samalla laiturilla oli useampikin käärmepariskunta lemmen huumassa.

 

 

 

Sammakot olivat laiturin vierellä samoissa puuhissa.

 

 

Ja uuvuttavaa puuhaa se näkyi olevankin. Välillä piti ihan hengästyneenä levähtää pinnalla.

 

 

Näsi on ensimmäinen joka luonnossa on kukkivana. Se on todella kaunis kun se kukkii. Valitettavasti joudumme siirtämään sen kun on niin kauheen myrkyllinen kasvi. Mutta vielä tänäkeväänä saimme ihastella sen kukintaa. Emme toki olleet ainoat jotka nautti sen kukinnasta. Perhoset oli löytäneet sen myös.

 

 

 

 

 

 

Sorsapariskuntia näki pitkin rantaa. Ei ollut vielä psimispuuhissa, mutta yhdessä kuitenkin.

 

 

Tämä herra olisi halunnut ruokaa kanssa,kun kerran tultiin niin lähelle.

 

 

Mutta tyytyi sitten kohtaloonsa kun ruokaa ei ollut.

 

 

 

 

Jotusenen uljautta saimme seurata hyvin läheltä.

 

 

 

 

Kalaa pyydystävää Tiiraa seurasimme myös. Ja saihan se sen kalan, mutta minä en saanut siitä kohtaan enään kuvia. Oli täysi työ olla nauramatta kun pikkumies nimittä tämän Joutsanaksi. No onhan noi värit samat. Kokoero taitaa olla aika suuri.

 

 

 

 

Lokkeja riitti rantakivillä. Osa pesikin jo.

 

 

 

 

 

 

Tämä Talitintti kiinnitti meidän huomion kun se oli niin kauheen takkusen olonen. Missä lie joutunut rypemään.

 

 

 

 

 

 

Ja se orvakin nähtiin.

 

 

Tämä herra tai rouva viihdytti meitä mökin terassilla koko päivän. Jäi meidän tehtäväksi varoa ettei tallota sen päälle. Villasukat oli sen mielestä hurjan hieno juttu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamulenkillä katselimme kuinka sorsat oli kerääntyneet sillan alle suojaan. Aika runsaasti niitä oli sinne kertynytkin. Toivottavasti ne jotka ovat aloittaneet syöttämisen hoitavat homman sitten koko talven ajan. Sorsat kun ei sitten älyä lähteä muuttamaan minnekkään kun ruokinta on aloitettu.




Tälle sivulle kerään maisemakuvia joita otan varmaan ihan liikaakin. Mutta kamera on lähes aina mukana kun liikun jossakin. Ja kuvia sen mukaan ....




Pitkospuita pitkin olisi muuten ollut hyvä suo ylittää, mutta ne olivat tavattoman liukkaat joten menimme poikki suon ihan suota pitkin.



Vanha nuotiopaikka oli jo sammaloitunut ajan saatossa.



Sammalta, sammalta ja sammalta.



Puron lorina, siinä rauhoittava ääni. Kuppi teetä hiljaisuudessa ja kuunnellen purin solinaa. Kumma miten se rentouttaa.



Sienimeetsässä käydessä näki myös ihania sammalmetsiä, suoranaisia keijujen ja maahiten tanssisalonkia.



Telkkä oli ruokailemassa lammen heinikkoisessa rantavedessä.



Konnenvedellä oli tarkoitus käydä myös marjassa, mutta en tohtinu lähteä tuohon metsään liikkumaan. Siellä metsät oli kuin Pirun peltoa. Täynnä suuria kiviä jotka oli sammaleen peitossa. Kaunita mutta salakavalaa. Liikkuminen oli todella vaikeeta koska ei tiennyt askeleen ottaessa miten käy. Polkeeko johonkin kiven koloon vai ei.
Siisäpä tyydyin vain ihastelemaan ja kuvaamaan. Marjat jätettiin metsään.

 

   



        

     

Pirunpeltoa sanoisin. On niin kivistä että.


    



   



       

Pohjoiskarjalassa ruska helli kulkiaa. Maasto Savokarjalassa, Pohjoiskarjalassa ja Kainuussa on todella kaunista. Vaaroilta näkee todella kauas.




Näissä maisemissa tunsi ittesä todella pieneksi.

        



       

Suolammen rannalla oli paljon karpaloita.

        




        


Kauniaisten talvimaisemaa
      


     



      
 
Pohjoiskarjalaa

    


Espoon keskustaa