Alkukevät meni ihan omalla painollaan töiden merkeissä, mutta onneksi etänä.

Hyvin oli lähteny kasvamaan ja kukkimaan edellisen vuoden mininarsissit jotka laitoin kukinnan jälkeen Norjanangervon juureen, 

Täytyy laittaa tänäkin vuonna ruukuista kukinnan jälkeen maahan kasvamaan, jotta on taas iloa niistä ensivuonna.

Vapaa-aika on menny ulkoillessa. Retkeillessä luonossa. Kala ei vielä ole syöny, koska kutuaika ei ole vielä edes kunnolla alkanu kaikilla kaloilla. Kunhan kutuaika on ohi niin sitten pääsee taas kalastamaan.

On saatu nauttia muutamasta tosi lämpimästä päivästäkin.

Mutta onneksi kalatiskiltä saa hyvää kalaa. 

Loimuttamalla ja savustamalla saa hyvää. Itse tykkään loimuttaa kalaa. Mies huolehtii sitten vuorostaan tuon savustuspuolen. Hyvää se on savustettukin kala. Mutta oma suosikki on loimulohi. 

On rauhoittavaa istua tuolla rannalla ja loimuttaa kalaa. Rillatusta ruuasta en muuten perusta. Mutta mies hoitaa senkin puolen jos joskus harvoin sitä tehdään.

Hauenkutu on jo alkanu. Ja kutua rannoilla riittikin.

Veneet pestiin ja laitettiin käyttökuntoon. Syksyllä ei pesty kunnolla vaan jätettiin se näin kevääksi. Mutta aurinoisella säällä se oli ihan mukavaa puuhaa.

Kyllä se joka kevät kun alkaa aurinko paistaa ja vähän lämmittää niin ruukkuihin ulos on ostettava kevätkukksia. Olisihan ne voinu istuttaa syksylläkin. Mutta jätin näin kevääksi ja ostin valmiina. Näitä ei onneksi peurat, kauriit ja rusakot syö.

Sitä kummast virkistyy seruaamaan kevään tuloa ja odottaa kesää kun aurinko alkaa lämmittää. Vaikka tykkään kyllä talvestakin. Ja tänävuonna saatiin nauttia ihan oikeasta talvesta täälläkin. 

Minua ei ole haitannu noi koronarajoitukset millään lailla. Olen kotona viihtyvää sorttia, joten olen nauttinu kun ei tarvii lähteä joka päivä kotoa töihin, vaan saa tehdä etänä.