Kesäkuu. Alkoi kesälomalla, 3 viikkoa.
Ei minulla ollut mitään suunnitelmia kesäloman varalle. Tiesin että viettäisin sen kotosalla, joten päätin elää hetkessä.
Ulkoilua ja kotona oleskelua. Ja sehän sopi mainiosti.
Moista lomaa en juuri ollut ennen viettänytkään. Yleensä tapanani on ollut tehdä aikataulu mitä milloinkin teen. Mutta se oli aikaa kun vielä olin terve ja pystyin tekemään mitä halusin. Ja ideoistahan riitti.
Mut nyt on toisin ja tähänkin tottuu,
Kävin mökillä parina päivänä ja kitkin kukkapenkkejä minkä jaksoin.
Hyvä niinkin kun ei mitään. Mutta en osannu nauttia olostani. Turhamaisena ihmisenä näin vain ne tekemättömät työt puutarhassa. Mies kyllä on tehny sen minkä on kerinny muilta töiltään ja jaksanut. Joten en nyt kauheesti ääneen valittanut. Ja väärinkin se olisi ollut.. Hän varmasti tekee sen minkä kerkiää, osaa ja jaksaa. Eikä enempää voi vaatiakaan. Kiittää täytyy.
Mutta kyllä siellä vielä jotain kukkikin.
Iiriksiä siellä riittää vaikka niitä olen siirtäny kotiinkin pikku kukkapenkkiin.
Vuorenkilvet kukki myös runsaasti. Kotona ne ei kukkineet tänä vuonna, kun ne on vasta siirretty. Mutta ensi vuonna odotettavissa kukintaa kotipenkissäkin. Ihanaa kun täällä kotona saa hoitaa pihaa niin paljon kun jaksaa. Kukkapenkkejäkin saa tehdä kunhan itse sitten hoitaa. Tosin mieshän se mulle on ne kaivanu täällä. Itte en pystyny.
Ja hoidetaanhan niitä. Täällä on monta aktiivista asukasta jotka tekee pihatöitä kenenkään käskemättä. Ja se kyllä näkyy pihassa. Piha on siisti ja hoidettu.
Sinistä ja valkeaa kuin Suomen lipussa.
Ei voinut pitää synttärijuhlia kun tuo pikku vihollinen Korona iski tähänkin maahan. Mutta hemmoittelin itteäni. Ostin kameraan sen uuden isomman putken ja veneen. Ja voi että veneily on ihanaa. Tyyni järven pinta ja hiljaisuus. Kyllä soutelu ja kalastus on rentouttavaa.
Käyn lenkillä kahdesti päivään ja otan kameran mukaan. Joskus jopa löytyy kuvottavaakin.
Milloin suurempaa, milloin pienempää. Ja välillä ei mitään.
Mutta tärkeintä on se hiljaisuus ja kiireettömyys.
Pikku sammakonpoikasetkin huomaa kun ei pidä kiirusta kulkiessaan.
Vesillä tulee oltua myös jos tuuli sallii. Välillä vain soutelen ja välillä kalastan. Eihän ne kalasaaliit mitään Pietarin saaliita ollu. Mutta kyllä syödäkkin sai. Aina kuitenkin retkilleni tein eväät mukaan. Ei sitten ollu kiirus takasin. Ja kyllä eväät luonnossa maistuukin hyvälle.
Monesti jäin lenkillä istuskelemaan rantaan. Siinä veden äärellä oli kiva seurata luontoa ja sen elämää.
Helteitäkin oli. Ja silloin meren rannalla oli mukavinta kun oli viileämpää.
Juhannusaattona järjestettiin naapureille pikku synttäri kutsut. Kututtiin vain läheisimmät naapurit. 15 henkeä. Tarjottiin savustettua härän sisällttä ja - lohta. Mies huolehti savustamisesta. Ja olipa hyvää. Uudet perunat ja salaattia. Leivoin riisipiirakoita ja porkkanapiirakoita. Jälkkäriksi tein lakkakakun. Tunnelma oli mukava ja lepposa. Juhlat onnistu tosi hyvin. Pidomme ne tuossa pihalla. Ja turvavälit muistettiin sekä käsien desifioinnit.
Ja mikä parasta. Kaikki viihty tosi hyvin ja ruoka maistui.
En toki aina yksin tuolla metsässä huppassu. Usein oli mieskin mukana.
Kumpikin kun siellä viihtyy. Se kun on niin mukavaa ulkoilla täällä Etelä-Suomessa kun ei noita itikoita, Sen verran että muistaa millasia ne on. Yleensä ei ollenkaan. Ja siitä kyllä osaa nauttia.
Loma meni nopeasti. Mutta kun edelleenkin teen etänä töitä niin ei se juurikaan harmittanu. Vielä etätyöt jatkuu. Tähän on tottunu tosiaan pelottavan nopeesti. Eikä juuri mieli toimistolle teenkään. Saa nähdä sitten miten siihen joskus taas tottuu. Mutta niinhän sitä sanotaan että kaikkeen tottuu. Vaikka kepinpäässä seisomaan. Mut nautin niin kauan kun tätä kestää.
Leppoisaa Heinäkuuta kaikille.
( kamala tää itseoikasu ohjelma tässä tekstin käsittelyssä. Antaa ihan kauheita vaihtoehtoja kirjoittaessa. Anteeksi jos on jääny huomaamatta joku ihmeellinen ehbotus)
Kommentit