Monesti on lehtiä haravoitu. Hitaasti tippuvat tänä vuonna. Normaalisti tähän aikaan on lehdet jo tippuneet ja syystyöt on saanu päätökseen. Mutta ei tänä vuonna. Vielä on omenapuissa ja luumupuissa suurin osa lehtiä jäljellä. Eikä ruusutkaan ole vielä lehtiään tiputtanu. Yläpiha on muuten jo syyskunnossa kunhan loput lehdet tippuu. Sitten leikkaan loput perennoista alas.
Enään ei luulisi nurmikonleikkuuta tulevan.
Kunhan saadaan haravointihommat päätökseen on kalkitseminen vielä tehtävä.
Enää ei tarvitse kuitenkaa istuttaa mitään tälle syksylle. Ne hommat on saatu valmiiksi.
Viimmeisiä syysistutuksia toki on laitetlu. Jotain silmän iloa syksyyn.
Jyrkin rinne on vielä täysin koskematta. Odotetaan että kaikki lehdet on tippuneet ennen kuin aloitetaan sen siivoaminen. Laiskuuttahan se on, mutta edes jonkin osan haluan tehdä yhdellä kertaa valmiiksi.
Karulta alkaa rinne pikkuhiljaa näyttää. Kun perennat on lakastuneet niin kalliot ja kivet tulee esille.
Kun pakkaset saapuu täytyy tehdä talvisuojaukset, niin pakkasia kuin rusakoitakin varten.
Parkkipaikkaa ja sisääntuoaluetta tontista on saanut siivota kokoajan, jotta sen saa pidettyä edes jotenkin siistinä. (Mäen alla on isoja vanhoja koivuja niin omalla pihalla kuin tonti ulopuolellakin. Joten lehteä on piisannu.=
Aina kun haravoi ja luulee saaneensa kaikki pois,
tulee tuulenpuuska ja toisesta laidasta näyttää ettei mitään ole tehtykään.
No ei ainakaan aika käy pitkäksi kun siirtyy paikasta toiseen rinteessä siivoten. Mutta samalla kyllä ajatus karkaa jo suunnittelemaan tulevaa kevättä ja kesää. Tuonne haluan sitä ja tuonne tätä. Ja into pinkeenä sitä kevättä taas odottaa talvella. Ja kun se kevät tulee niin mikään ei pidättele, jotta saa taas kätensä multaan työntää.
Vielä muutama rutistus ja sitten pääsee suunnittelemaan Joulua ja pihan valaisemista.
Johan sitä vaarin kanssa jo vähän suunniteltiin. Mutta vielä täytyy ihan istahtaa sitä yhdessä suunnittelemaan.
Kommentit