Ulkona satelee vain vettä ja lämmintä riittää. Mutta joulumieli ei ole hävinnyt.Onneksi ei ainakaan vielä. Malttamattomana  puin kodin jouluaamun aikaisemmin kuin koskaan ennen. Normaalisti vasta Lucianpäiväksi olen sen tehnyt.

Ensin ajattelin vaihtaa vain jouluverhot ja laittaa ikkunavalot. Mutta sitten tuli nälkä syödessä. Ja  pian olin kantanu kaikki koristeet varastosta.  Ja pääsin vauhtiin.

Pian koti olikin siivottu ja puettu jouluun.

Värinä edelleenkin valkoinen ja harmaa. Ripauksella kultaa.

Punainen ei ole meidän väri joulunakaan.

Ja ripaus kimalletta on paikallaan.

Ainoastaan aidoista kynttilöistä olen luopunut miehen astman tähden.

Valkoiset joulutähdet on mun lempikukka. 

Niitä on käytetty koristeena niin tekokukkana kuin aitoinakin.

Köynnöksiä ja muita koristeita on runsaasti kodissa. Niitä ei tarvinnu askarrella juurikaan kun niitä on ennestäänkin runsaasti.

Itsenäisyyspäivää vietettiin ulkoillen. Käytiin monen tunnin luontolenkillä. Oli harvinaista kun ei satanut mitään. Tosin Tuntematonta sotilasta tultiin kattomaan. Minusta se kuuluu Itsenäisyyspäivään kuin kynttilä jouluun.

Sitä on aina hyvä muistuttaa minkä hinnan tästä itsenäisyyestä on saaneet elliset sukupolvet maksaa. Ja siitä suuri kiitos heille. Samoin vanhempiemme sukupolvelle kiitos että jaksoitte rakentaa tän maan uudelleen sodan jälkeen ja maksaa siinä samassa sotavelat.