Kun helteet loppui Elokuun alussa, niin syksy tuli saman tien. Sateista emme valita, sillä luonto sai vettä jota se kaipasi kiepästi.  Kävimme kattelemassa viikko sitten sieniä, mutta ei ollu ees kärpässienet nousseet vielä. Mutta nyt on tullut vettä ja sääkin lämpiää ennusteen mukaan. Joten eiköhän sieniä pian saada.

Vielä kuitenkin pihassa kukinta jatkuu. Viimmeiset Kuunlija lajikkeet ovat nyt kuksassa. Ja vähän muutakin kukintaa vielä saamme nauttia. Tässä ei näytä kovin hyvälle kun nurmikko on leikkaamatta. Mutta on ollu sen verran kosteeta ettei ole saatu leikattua. 

Altaan ympärillä on nyt vehreää ja vaikka myöhäiset syyskukkijat on vasta nupulla, niin väriä antaa eriväriset perennojen lehdet. Niiden muodot ja väritys on kuin kukintaa.

Onneksi lupasivat säähän lämpenevää jotta vaarin loputkin tomaatit kypsyvät. Niitä on niin runsaasti että muuten joutuu tekemään vihreitä säilyketomaatteja.

Nyt on pihan sato säilötty. On tehty luumut ja omenatkin. Osan tein hilloiksi ja osan kuivasin. Kuivatut omenasiivut on sitten mun heikkous. Niitä kun alkaa maistella, niin pian huomaa että on syöny vaikkas kuinka paljon. 

Pallohortenssian kukinnat kestää mukavasti leikokukkana. Joten niitä on ihana käyttää maljakossa.

Pejantaina oli kiva kerätä pihamaasta kukkasia kaupunkiasuntoon silmän iloksi.

Kyllä mökilläkin täytyy pöydillä olla leikkokukkasia.

Nyt sitten odotellaan että päästään puolukkaan ja sieneen. Luulen, että minulla ja vaarilla on ensikerralla jotain yllättävääkin kerrottavaa. Mutta, se ensikertaan.