Mökille ei löytynyt edes polkua ennen kun oli raivattu muutama päivä metsää.

                                           

Vaikka miulla oli autona tollanen kauppakassi ei sillekkään tahtonut löytyä parkkipaikkaa tontille saavuttaessa.

                                        

                                          Tontti oli louhikkoista metsää mustikanvarpuineen.

               

Röllimetsä tölleineen siirtyi meiän omistukseen 1.5.2002. Autiona 11v. Ainoat asukkaat oli lukematon määrä hiiriä ja supikoira sillan alla.

                              

Mökissä oli hirret hyvässä kunnossa, eli oli jotain mistä aloittaa. Siispä lähdettiin kulkureitin raivauksen jälkeen työstämään mökkiä ja pihaa.

                                          

Raivaustyötä kyllä oli ihan yllin kyllin. Käsipelillä siis raivaustöihin. Onneksi vaari tuli apuun moottorisahan kanssa sen verran, että sahasi rungot pölkyiksi. Ja joutui kyllä kaatamaan muutaman puunkin tontilta.

                           

Aitta tai varastorakennus oli keskeneräseksi jäänyt jo aikanaa sisältä. Vessan tapanen siellä kyllä oli, joten ei ihan varvikkoon mummelin tarvinnut kyykkiä. Mutta joka seinä oli jonnekkin suuntaan vinksallaan.Oli rakentajalla aikanaan ollu lasinen vatupassi käytössä. Mutta jos sen olis vatupassin kanssa halunnu korjata se olisi pitänyt purkaa, joten luovuus liikkeelle. Aluksi vain tyhjennin- ja siivosin aitan, että oli edes paikka jossa yöpyä ja pitää taukoa.

                              






 

Mutta rakkautta se oli ensisilmäykseltä. Ja eipä ole sen jälkeen tekemisestä ollut puutetta.

Ensimmäiset ostokset oli oksasaksit, kirves, kaarisaha, rautakanki, lapio ja hakku. Näillä työkaluilla on pärjätty aika pitkälle. Moottorisaha on ollut lisäapuna vuosia kestävässä pihatalkoissa. Pihatalkoot jatkuu vielä tovin aikaa.

Olen isännän opastuksella ja kärsivällisyydellä rakentanut rakennuksia ja tehnyt puutarhaa samaan aikaan. Hitaasti on edistyny, mutta pääasia on ollu että joka kesä on vähän eteenpäin menty.

                         Poika tuumas että ikuisen projektin hankitte, ja niinhän siinä taisi käydä.

Kun saatiin puuta kaaettua ja vähän raivattua tonttia, huomasin että koko tonttilla ei ole tasaista kohtaa. Vaan tontti on kalliorinne ja siinä kohi kun ei ole kalliota on louhikkoa. Eli minkään soritin konette ei tontille tuotas. Ja Akka koneella on menty. No hyvinhän on pärjätty ja linjat on pysyny kurissa.

Samalla kun aloin teräsharjalla puhdisamaan hirsien pintoja ulkopuolelta tutkin maastoa tontilta. Hankalalta vaikutti ei kannattanu tehä mitään suunnitelmaa valmiiksi paperille, sillä ensin aina piti kaivaa maa auki ja kattoa paljonko siinä yleensä oli maata ennen kun tuli peruskallio vastaan. Eikä sitä aina kovin kummosia ollu.

Mutta sillä periaatteela sitä eteenpäin mentiin. Ensin kaivettiin ja katottiin pala palalta mitä siihen mahtas voida istuttaa. Ja välillä niin että isäntä oli jo ostanut taimia ja minä aloin kaivaa ja kattoa mihin ne saa istutettua.

Kyllähän sitä moni sano siellä, että älä turhaan istuta ei täällä mikään kasva. Myöpä isännän kans arveltiin että tokihan kasvaa kun hoidetaan. Olihan siihen aikanaan kasvanu mehtäkin. Ja kasvaahan siellä. Kasvimaata ei ole vielä saatu koska en ole vielä päässy tontinkaivussa niin pitkälle että saisin kasvimaan tehtyä. Paikka on, mutta sitä aluetta tarvitaan vielä muutama vuosi muuhun käyttöön joten luvassa on kunhan odottelen vielä muutaman vuoden.





 

Siihen saakka pottu saa kasvaa pylväässä. Kommelluksia ja pieniä tapaturmiakin on tapahtunut mutta niistä aina selviää kun muistaa että ei se elämä niin vakavaa ole.  Joka vuosi olen pylväässä kasvattanut kesän potut ja välillä muutakin. Porkkanoista  tuli makeita mutta kiemuraisia. Pysyipä hyvällä tuulella kun ei niitä hymyilemättä kaivanut esille.

                                                  

Olihan sitä ensin haaveita ja unelmia mitä siitä pitää tulla. Mutta pianpa mummeli louhikkoon putosi. Piti päättää, ajetaanko kiviä pois vai tehdäänkö kivipiha. No siispä rupesin tekemään kivipihaa sekoitettuna kaikkea muuta mukaan. Eili mielikuvituspihaa.

Kummastusta se mökkikylässä aiheutti, kun muori rautakangilla kivijä ja kantoja kaivo. Taakkoja mäkeä ylös raahasi ja taimija hankki. Ja kun mummeli mokoma ei jättäny rakannustöitäkään , vaan alko siinä sivussa rakentamaankin. Mutta vaari siitä alkuun kiitokset sai kun eivät osanneet aatella että  mummeli se siellä rakentelee. Van onnipa oli,  että vaarilla on niin hyvä itsetunto ja huumorintaju ettei sitä kummosiakaan välittäny. Neuvoja antaa jos niitä kysyn. Tosin välillä lainaa noita minun työkaluja, mutta mikäs voit jos ne on parempia. (isäntä kun rakentaa ammatikseen)

Ja kyllä tässä on ollut isännällekkin tekemistä yllin kyllin. Ehkä välillä liikaakin kun terveys oli välillä heikossa hapessaa.

Ja onhan se niin, että hyvä emäntä osaa isännänkin hommat, sillon sitä ymmärtää mistä isäntä puhuu kun töistään puhuu. (huumoria)