Heinäkuussa oli monta viikkoa, että kaikki sadekuurot meni ohi. Oli todella kuivaa niin pihassa kuin metsässäkin. Vaarin illat meni siihen että kasteli puutarhaa. Hänen ansiostaan puutarhan kukinta jatkui. Osa kukista tykkäsikin siitä, kun taivaalta ei tullut vettä.
Liljat jatkoivat kukintaansa. Tuoksuliljat antoivat todella upean tuoksun puutarhaan. Tuoksu oli voimakas ehkä juuri siksi koska vesi ei turmellut kukintaa.
Vaari onkin jo alkanut oppia mitkä perennat tulee kastella juureen ja mitkä kestää sadettajan käytön.
Jo kolmatta kesää kukkii nämä todella rakkaan ystäväni lahjoittamat kaunotaret.
Kaikella asioilla on hyvät ja huonot puuolensa. Sadekuurot on ollu ukkoskuuroja ja nehän meni ohi. Mutta eipä rankkakuurot hakanneet kukintojakaan rikki.
Tänä vuonnakin oli taas toi inhottava pariviikkonen, jolloin kukinta oli niukkaa puutarhassa. Täytyisi löytää uusia perennoja tai sipulikukkia että saadaan lajikemäärää lisättyä. Ja näin ollen kukintaa runsaammaksi. Ongemana on vain se, että puutarha on haasteellinen. Paljon kalliota ja paahdetta. Mutta myös todella kosteita paikkojakin löytyy alarinteeltä.
Ruusut ovat jaksaneet kukkia kyllä todella kauniisti. Ja vihdoinkin kukkii myös omat suosikkini.
Vaikka liljat on suosikkejamme niin kyllä ruusut aina kaiken voittaa.
Ihanaa kun on tullut Elokuu ja Elokuun pimeät lämpimät yöt. Illalla on kiva nauttia ulkona olosta ja puutarhan valaistuksesta.
Terassihortenssia (joka kasvaa penkissä jo kolmatta kesää) on tehny taas niin suuret kukinnot, että varret ei millään jaksa niitä kantaa. Leikkasin niitä maljakkoon iloksemme mökkiin, kun olivat taipuneet niin että varret oli katkennu.
Ja pitäähän sistä Elotanssitkin täällä puuhamaassa järjestää. Pääsi peikkoherrat hurmaamaan rouvansa tanssitaidoilla..
Komeita oli muutaman kerran auringonlaskutkin.
Kommentit