_________________________________________________________________________

2015

Kesälomalla kävimme Lieksan maaseutumuseossa. Siihen paikkaan rakstuin taas täysillä. Se on todella hieno paikka, sillä kaikki rakennukset ym. on pielisen alueelta siirrettyjä. Mahtava paikka.

 

Kuvia olis paljon enemmänkin, mutta tässä näitä muutama.

 

 

 

 

 

 

 

Katano on Hisinger- suvun hallussa ja se toimii heidän kotinaan. Katanon omistaa : Otto von Frenckell, Barbara Hisinger-Jägerskiöld ja Eva Hisinger-Jägerskiöld. Katanon isäntä on pidetty henkilö kylällä. Ei siellä kuule kuin kehumisia hänestä kun kyläläisten kanssa tulee puheeksi kartano ja sen ihastuttava puisto ympäristöineen.

 

Mutta sain sieltä myös ideaa tulevaisuuta varten. Muotopuutarhojen pensas istutukset leikataan perinteisesti erilaisiin muotoihin täällä isoihin alueisiin. Yleensä leikattavat pensaat on joko puksipuuta, katajia, tiheä kasvuista kuusta tai erilaisia Tuijia. Mutta täällä se oli ratkaistu istuttamalla vaahteroita ja erilaisin muita pensaita sekaisin. Ja sitten reilulla kädellä leikaten. Tulos ei ollut ollenkaan paha, ehkä vähän outo. Mutta helpottaa suuren puutarhan hoitoa kun leikkuuta ei tule niin usein. 

 

Suihkulähde oli suorastaan mahtava. Kuitenkin kaipasin asiaan kuuluvia ruusuistutuksia eri muotoineen sen lähettyville. Mutta hyvin järkevästä syystä ne varmaan puuttui. Samoin kuin ruukkukasvit. No ehkä ne oli viety kasvihuoneisiin tai muualle varjoon tällaisena helteenä.

 

Aikaisemmin olimme kuulleet kylän asukkailta ihastuttavan tarinan hirvinaaraasta joka oli käynt päivittäin jomassa vettä kyseiseltä suihkullähteeltä. Kyseinen hirvi oli saanut ihan oman nimenkin, tosin en muist olikos se Emma vai mikä. Mutta tarina oli ihastuttava. 

 

Katanon alueelle ei siis ollut pääsyä mikä myös täysin ymmärrettävää. Mutta kiersimme ruukin - ja Kirkon aluetta ulkoapäin. 

 

 

Tiesimme että kartanon isäntä kutsuu aina joulun alla kyläläiset joulukirkkoon kartanon omaan kirkkoon. Hieno ja lämmin ele jota kyläläiset kuulemma arvostavat. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muotopuistossa oli uusi kaarisilta rakenteella.

 

 

 

 

Ruukin suinkorttellia. Aivan mahtavaa.

 

 

Saamme me ja tulevatkin sukupolvet olla kiitollisia että tällaiset ihastuttavat  ja historialliset alueet on säätetty ja pidetty kunnossa. Siitä kiitos kuuluu omistajille. Sekä suuri kiitos siitä että yleisökin saa käydä niitä ihastelemassa vaikka siitä varmasti koituu jonkin verran häiriötä kartanon asukkaille.

 

 

Ruukin kahvilassa olemme käyneet kahvilla/teellä aina kun käymme Inkoossa. Ja varmaan käymmme tulevaisuudesskin.

Vaikka tämä artikkeli on Aika entinen ei koskaan enää palaa sivustolla, niin tällä se elää edelleenkin.

_____________________________________________________________
Ai että ei palaa. Vastaani tuli ploki jossa se palaa.

Aivan ihanaa kun joku on valmis tekemään tuon työn. Tuo on minunkin haave, mutta tuom inun rakkaani tuskin suostuisi moiseen urakkaan.

__________________________________________________________

 

Turun vanhaa arkkitehtuuria ja kauneutta. Turun linnasta, Turun tuomiokirkosta ja itse kaupungilta.

Turun linnaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Turun tuomikirkkoa

 

 

 

Kaupungilata

 

 

 

 

Näitä kuvia voisi lisätä vaikka kuinka paljon mutta se vain on itse nähtävä ja ajan kanssa kiireettömästi.

___________________________________________________________
 

Konneneveden kirkonkylässä oli talomuseo. Ihastuin siihen todella.






Aitoa risuaitaa.



Ei se kummasempaa laitetta tarvihe kun puu taipuu tekijänsä edessä.



Vinttikaivo. Tätä olen haaveillut mummelin puuhamaahankin.




Tallainen pyykkikota oli minun mummolassakin. Muistan kuinka mummo lämmitti savusaunan ja siinä samassa laittoi kotaankin valkeen. Vesi lämpisi ja mummo pesi pyykit ennen kuin laittoi saunaveden lämpiämään. Kodasta kannettiin ämpärillä lämmin vesi savusaunaan.









Lampaat ja kukko olivat seuranamme museokierroksella ja saivat ajatuksen karkaamaan aikaan entiseen. Sinne niin rakkaaseen mummolaan.













Eipä oltu huumoriakaan unohdettu. Kai Konnenvedellä on oma tapa korjata näitä läppäreitä.




Kannattaa poiketa jos on siellä päin ajelemassa.


Helsingistä löytyi tällainen paikka.




Kirkkovene. Nykyään saa soutaa kirkkoveneellä onneksi vieläkin.




Ihastuin tähän luhtiaittaan todella. Tuollaisen huolisin mummelin puuhamaahankin.



Aito karjalaistalo. Voi jos joskus voisikkin asua tuollaisessa.



Lasten iloksi siellä oli paljon Hanhia, Oravia ja pikkulintuja joita sai syöttää vaikka kädestä.



 Olisi sieltä vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta kaikkea ei aina tarvitse laittaa koneellekkaan.