Lokakuu.

En ole kovinkaan paljon touhunnu. Töitä ja normaali arkea. On käyty mettäretkilläkin, mutta ei siellä ole ollu mitään kerttävää. Sieniä ei ole ollu. Vasta viikko sitten on alkanut nousta sieniä, mikä on aika harvinaista. Mutta eipä ole kesällä sadellu vettäkään. Mutta nyt on tullu ensimmäiset  Kärpässienet ym. Suppiksiakin on alkanut nousta pikkuhiljaa, mutta niin on pieniä ettei voi vielä kerätä.  .

Miehen kanssa kerättiin vaahteranlehtiä jotta sain tehtyä yhden kranssin. Tosin siitä hävisi värit parissa päivässä.

Kalassa on käyty muutamia kertoja van vähäiseksi on saalis jääny. Mutta kivaa se on olla järvellä ja merellä. Ja maistuu se kala hyvälle kun sen on itse pyydystäny. Vielä täytyy saada pakkaseen kalaa talven varalle. 

Kyllä taidetta näkee kun pysähtyy kattomaan. Lika ja rappeutuminen luo omaa taidetta.

Kaunis on myös syksyinen luonto.ja siitä on hyvä nauttia. Se rauhoittaa kummasti.

Sain kunniatehtävän. Naapurit valitsi minut asukastoimikunnan puheenjohtajaksi. Toivon että osaan hoitaa homman niin että minusta ja toimikunnasta on hyötyä asukkaille. Onneksi tukena on topakka toimikunta ja aikaan saavia naapurteia. Joskus vuosia sitten päätin että puheenjohtajan hommia en enää ota vastaan. Mutta toisin kävi. Lopulla en löytäny syitä kieltäytymiseen.