Pikkuveli tuli meille ruotsista. Oli ihanaa viettää muutama päivä ilman kiirettä, nauttien vain toistemme seurasta. Luonnossa retkeillen ja kalastellen. Saatiin tosi hyvin kalaakin. 12 haukea saatiin virvelillä ylös paino oli 2,5 kg - 3kg välillä. Ja neljä pääsi karkuunkin. Yksi vei parhaan uistimeni kun katkas siiman.  Lisäksi vielä hyvän kokoista ahventakin. Eli eipä ollu saaliissa valittamista. Osaa en olisi saanu ylös näillä reumakäsillä, mutta velu autto ne ylös.

20190917_200041.jpg

Vain yhtenä päivänä satoi niin reilusti että jätettiin kalastus väliin. Etittiin soutuvenettä, mutta missään ei ollu myynnissä enää. 

Kyllä luonto antoi silmän ja sielun ruokaa roppakaupalla. Enimmäkseen kalasteltiin Niittylammella. Toki Valkolammessakin heiteltiin jonkin verran. Mutta juteltiin paljon myös. Välillä oltiin vain hiljaa ja kalastettiin. Hiljaista yhdessäoloa.

20190917_183920.jpg

Köytiin yhtenä iltana myös merenrannassa vähän heittelemässä.

20190913_103737.jpg

Istuttiin kalliolla enimmäkseen ja evästeltiin. Eihän luontoon voi lähteä ilman kunnon eväitä. Eväät oli toki mukana jokapäivä.

 

Yhtenä päivänä kun etittiin venettä käytiin myös mökillä saunassa. Kun miesväki kylpi, kävin varmat kanttarellipaikat läpi ja sainkin pikkasen. Toiselle reissulle ei viittyny lähteä kun alko työntää vettä ja rakeita taivaan täydeltä. Sai miehetkin viettää laatuaikaa keskenään. Juttuahan heilläkin riitti. 

20190914_154922.jpg

Käytiin myös Mustalammella. Vaikka suurin aika istuttiin silloin laavulla ja turistiin jos jostakin. Puheenaiheesta ei ollu pulaa. Muisteltiin menneitä, puhuttiin tulevasta. Ja lapsista tietsti. Kyllä välillä naurettiinkin makeesti kun lapsuuden kolttosiamme muisteltiin.

20190913_190022.jpg

Oli kyllä ihanaa yhteistä aikaa. Tosin kaipasin myös siskojani. Olisi niin ihanaa ollu kun olisi oltu kaikki yhdessä. Me jotka vielä ollaan jäljellä. Mutta kaikkea hyvää ei voi mahan täydeltä saada. Mutta suurin onni on se että velu on vielä joukossamme, kerran hänet meinattiin jo menettää muutama vuosi sitten kun hän sai vakavan sydän kohtauksen. Mutta selvisi siitä kuitenkin ja elää normaalia elämää.  Surullista oli erota, sitä kun tietää ettei pitkään, pitkään aikaa taas näe. Ei ne nettipuhelut korvaa kuitenkaan oikeata yhdessäoloa. Mutta elämä on sellaista. Meillä kullakin on perhe omilla tahoillamme ja arki vie mennessään. 

Mutta niin monta lämmintä muistoa jäi velun vierailusta ja toivo uudesta yhteisestä ajasta, toivottavasti viimmeistään ensi kesänä. 

Perheen tärkeyden ymmärtää kunnolla kun se on hajalla ympäri maailmaa.  Liian kaukana, että voisi tavata aina kun haluaa.

Mukavaa syksyä kaikille. Olemme jo saaneet ensimmäiset pakkasyötkin. Nauttikaa perheistänne ja antakaa yhteistä aikaa.