Aurinkokin jo hieman lämmittää.
Aurinko saa jo mielen kevääseen ja kesään. Tänä talvena oli oikea talvi. Pakkanen paukkuu -25 asteessa. Ei säilyy lasitetulla parvekkeella kesäkukat. Eikä niitä haluttu pitää sisällä koko talvea.
Mieli jo alkaa miettimään ensikesään.
(Nämä kukki parvekkeella kaksi kesää)
Mieleen nousee muistoja menneistä kesistä ja kesäkukista.
Niitä onkin ollu monenlaisia. Ja joskus paljonkin.
Miehen kans vasta naurettiin että eipä ole pariin vuoteen kukkia juuri harkittukaan.
Enää ei kyllä mahdu niin paljoa kuin joskus aikanaan. Olihan sitä lääniä mihin niitä tarvittiinkin.
Tosin laitan niitä taloyhtiön pihaankin kun parvekkeelle ei kovin paljon mahdu.
Ovat omana ja toisten ilona. Eivät asukkaat enää viimekesänä ihmetelleet. Nauttivat vain silmän ruuasta. Elana kesänä asukkaat vähän ihmetteli et kuin minä laitan kukkia pihalkekkin. Mut kun sitä tykkää kukista niin miksi ei kun kerran on mahdollisuus.
Tuo rakas mieheni tykkää kans kukkasista. Niitähän sitä yhdessä aina laitetaan. Ja hoitaa se hänkin apunani.
Monia vuosia saimmekin laittaa kesäksi runsain määrin. Mies oli mukana niitä hakemassa. Ja kyllä niihin tarvittiinkin aina iso pakettiauto ja peräkärry.
Enkä minä oo koskaan kerinny ensin kesäkukkia ostaa. Mies on kerinny aina tuoda ensimmäisen kukkasen ja alkanu kysellä koskas kukat haetaan.
Vaikka en oo pariin kesään laittanu kesäkukkia mökille on mieheni ostanu sinne muutaman kesäkukan omaksi ilokseen terassille.
( kun nämä oli terassilla satoi melkein koko kesän. Niitä sitten peitettiin muovilla)
Uskon että pelakuihin minä tänäkin vuonna päädyn.
Ne me on aina saatu kukkimaan runsaasti.
Samoin kaikki muutkin kesäkukat. Mutta perunat tuoksuu voimakkaasti joten en niitä tohdi lasitetulla parvekkeella laittaa.
(Tässä oli vain pieni osa kesäkukkiamme vuosien varsilta)
Mieheni lempiikukka on Karjalan neito ja Verenpisara. Mutta meillä on niin aurinkoinen parveke että en tiedä. Karjalan neito kyllä tolla parvekkeella saattas menestyä. Mutta sen saa päättää mieheni. Täytyyhän hänenkin saada valita osa kukista.
Kukkiahan ei ole koskaan liikaa. Pihalle täytyy miettiä enemmän. Kun niitä peuroja, kauriita ja rusakoita on niin paljon. Eikä ne pelkää meitä ihmisiä.
Ajattelin kyllä kukkapenkkiin kokeilla niitä karkoterouheita mitä on kaupassa myytävänä. Täytyyhän niitä kokeilla kuitenkin.
Kommentit