Kun luonto herää eloon jotenkin sitä itsekkin kuin uusiutuu. Alkaa ideoida ja nähdä valoisammin kaiken elämässä. 

Värien loisto saa ihan hiljentymään. 

Luonto on täynnä kauniita pieniä yksityiskohtia. Täytyy vain malttaa hidastaa ja katsoa.

Uusi kasvu on kaunista sellaisenaan.

Uuden kasvun   vihreys oli niin herkkää.

Luonnon oma kukinta ja puutrhakukinta nivoutuu yhteen kauneudessaan.

Viliorvokkien kukinta oli tänä keväänä runsasta. 

Narsissit kukkapenkissä on ainoat kevät sipulit,

sillä ne on ainoat kevät kukat joitka ei kelapaa kauriille, peuroille ja rusakoille.

Mutta hyvä kun jotain jäi niltä syömättä.

Kun uutta kasvua katsoo tarkemmin niin huomaa miten kauniita ykstyiskohtia ne sisältääkään.

Kyllä pölyttäjillä on ollut puuhaa.

Toukokuussa oli lämmintäkin ja saatiin myös sadettakin. Sen luonto tarvitsikin . Mutta kuitenkin kaikki on noin 2 viikkoa myöhässä edellisiin keväisiin nähden.  Retkeilimme pajon mutta kalastus jäi vain katiskalla- ja verkolla kalastamiseksi koska kala ei vielä syöny sillä kutuaika oli myöhässä reilusti.

Laitoin kalavehkeet kuntoon. Yksi koukku tipahti olohuoneen matolle. Luulin että sain sen imuroitua mutta seuraavana aamuna se sitten löyty viiden jälkeen kun tulin suihkusta.

Meni niin syvälle ettei lähteny pois kotikonstein. Ja kun se oli ollu varpaassa 3.5h niin sitten tarvittiinkin jo kunnon puudutusta että saivat pois sen terveyskeskuksessa. Hoitaja nauroi että on niin ottava koukku ettei kannata heittää pois. Minä tuumasin että myös kallis koukku. Ei 35e koukkua raasi heittää pois ( terveyskeskus maksu ). 

Hyvin onneksi parani. Ja jäi miellyttäväksi  muistoksi huumorintajuinen ja ammattitaitoinen palvelukokemus paikallisesta terveyskeskuksesta.