((Tästä alkaa tapahtumat realiajassa. Aikaisemmat kirjotukset oon tehny niin jälkikäteen että. Mutta kun tämän blokiajatuksen lämmittelemiseen hupsahti aikaa. Piti päästä sinuksi ite tän asian kanssa. Ehän mie hias oo vaa hittaasti lämpenevä.))

Aamulla kun toiset vielä käänsi kylkee ekan kerran, lähettiin Ahtia tervehtimään järvelle mökkinaapurin nuoren emännän kanssa. Ja illalla uuelleen.

                                            

Jo rantaan saapuminen oli rauhottavaa, vene esille ja vesille. Järven pintaan alkoi kertyä höyryä ilman jäähdyttyä alemmas kun veden lämpötila. Siellä täällä kala pulpahti syömään pinnasta öttiäisen.  Ahdin valtakunta kauneimmillaan.
 

Järven pinta tyynenä kuin peilin pinta, taivas kuvastui kauniin värisenä veden pintaan luoden epätodellisen olon.  Vain airot jätti pienen laineen veden pintaan. Siinä istuessa tuli epätodellinen tunne että kaikki on haurasta ja särkyvää.

Ahventa ja lahnaa oli verkoissa. Tosin lahnat palautettiin Ahdille suosiolla takaisin. Ei sitä nyt ihan ahneeksi kannata rueta. Paitti jos rakastaa ruotoja. Ahvenet oli oikein körmyniskoja yli 20cm eli ei huonosti ollenkaan. Ainakaan mitä kokoon tuli.

                                       

Kun verkot oli katottu oli aika rentoutua ja ladata akkuja. Airot veneeseen ja eväät esille. Voi että tee ja leipä maistukin hyvälle. Siinä oli kahden naispuolisen mukava hörppiä lämmintä teetä ja syödä iltapalaksi ruisleipää ja toki pullakin maistui. Ei siinä linjoja ajateltu nautinto ja harmonia se oli tärkeintä.