Olimme mökillä viikonlopun ja Rookukset on siellä kukassa.
Mutta vein jo vähän kevät kukkasia ensi viikonloppua varten.
Mökilä oli katkennut oksa koristeomenapuusta ja siitä leikkasin sitten muutaman pienemmän oksan maljakkoonkin. Jää siis nähtäväski kukkivatko ne.
Olenhan minä ollu rakastunu tohon vaarin jo monta vuosikymmntä, mutta tänä viikonloppuna rakastuin vielä toiseenkin. En mieheen vaan paikkakuntaan. Oli kuin olisi tehty aikahyppy ruotsinajoille. INKOO. Vau. Aivan ihana paikkakunta ja ne maisemat. VAU. Olihan minulla kamera mukana ja niin oli vaarillakin. Mutta minä olin niin haltioissani että en älynny ees ottaa valokuvia. Mutta ton asian minä korjaan vielä monesti.
Siis oltiin Lauantai päivä Inkoossa kiertelemässä ja vau. Tullessa sitten oli vielä muutakin silmänruokaa. Inkoon pelloille oli laskeutunut Joutsenia lepäämään ja syömään.
Kun olimme jo päässeet lähe takaisin mökille oli peurat iltaruokailulla. Vaari pysäytti auton jotta pääsin kuvaamaan niitä. Juuri kun olin kuvaamassa niitä pysähtyi meidän linjakkakin siihen. Uskokaa tai älkää niin kuski jätti matkustajat autoon ja tuli kuvaamaan myös peuroja. Lopulla meitä oli kuvaamassa useampikin, kun ohiajavat autot pysäthy kuvaamaan. Minun otokset ei nyt niin kauheen kummosia ole, mutta laitan tänne kuitenkin.
Tää rouva taisi odottaa pikkuista, näytti vähän siltä. Mutta tuhdissa kunnossa kuitenkin.
Oli kyllä mahtava päivä. Ihanampaa päivää ei olisi voinu olla. Kiitos siitä vaarille.
Kommentit