Miehen työkaveri vaimoineen kävi hakemassa perennan taimia, niin minäkin lähdin mökille. Mies oli parhaansa mukaan hoitanut siellä puutarhaa. Onhan siellä kauheesti kitkettävää ja muutakin tehtävää. Mutta iso kiitos kun on hoitanut näinkin.
Vaikka en juuri mitään tehny siellä, niin kyllä oli pari päivää polvet kipeenä. Mutta kun tontti on jyrkkä rinnetontti, niin sen tunsi jaloissaan.
Sadepisaroita kuin pieniä kristalleja.
Vielä kukki Kevätvuohenjuuret. Mutta moini muu perenna odotti nuppuvaiheessa kukintaansa.
Omenapuut ja luumupuut oli kerinny kukintansa kukkia. Mutta koristeomenapuu vielä loisti kukinnallaan.
Lämmin kesäinen sää oli saanu pörriäisetkin ahkeroimaan.
Iirikset kukki runsaana.
Eikä Vuorenkilvetkään heikosti kukkineet.
Hän vartioi kasvimaalla.
Hieman oli pahamieli kun lähdettiin kotiin. Niin paljon ois tehtävää. Ja kun siitä vielä nautin. Mutta nyt annoin mieheni hoivaan koko mökin puutarhoineen. Tuskin ees monesti käyn siellä tänä kesänä. En viitsi itteäni kiusata.
Kommentit